Sanavalinnoilla on väliä
Kun Helsingin Sanomat otsikoi opettajan ja 14-vuotiaan oppilaan tapauksesta sanalla suhde, kyse ei ollut pienestä lipsahduksesta, vaan sanasta, joka hämärtää rikoksen luonteen. Monet sanoivat sen suoraan: aikuinen ei voi olla lapsen kanssa suhteessa. Kyse ei ollut ihmissuhteesta, vaan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Moni jäi miettimään miten näin vakavan ja suunnitelmallisen rikoksen voi kehystää näin harhaanjohtavasti?
Psykologi ja poliitikko Julia Sangervo muistutti viestipalvelu Threadsissa siitä, mikä pitäisi olla itsestäänselvyys: aikuinen ei voi olla lapsen kanssa suhteessa. Lapsi ei ole tasavertainen osapuoli juridisesti eikä psykologisesti. Lapsi on kehittyvä hermosto, tunnesäätely ja ymmärrys, joka on täysin erilaisessa asemassa kuin aikuinen.
Poliitikko Perttu Jussila tiivisti toisen olennaisen asian: se, mitä HS kutsui suhteeksi, on todellisuudessa vähintään groomaamista ja pitkälti seksuaalista hyväksikäyttöä. 14-vuotias ei pysty hahmottamaan aikuisen intentioita, eikä kantamaan teon seurauksia, jotka voivat pahimmillaan kulkea mukana vuosikymmeniä.
Mikäli julkaisu ei näy, näet sen tästä.
"Ilmaisun ”suhde” käyttäminen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on lievästi sanottuna arveluttava journalistinen valinta. Tiedänkin monen laittaneen tästä oikaisupyynnön ja tämä on vastaus, joka niihin on tullut", kirjoittaa Jussila.
Siksi sanavalinnoilla on väliä
Sanavalintana suhde pehmentää rikosta ja häivyttää rajoja. Puhuttaessa asioiden oikeilla nimillä (ehdotamme vaikkapa sanaa hyväksikäyttö) se tekee vallankäytön näkyvämmäksi ja pitää keskustelun raiteillaan.
Journalismi ei saa hämärtää sitä, mikä on jo valmiiksi vaikea hahmottaa. Lapsiin kohdistuvista rikoksista viestiminen vaatii erityistä tarkkuutta, koska kieli ohjaa lukijan tulkintaa.
Sanat eivät koskaan ole neutraaleja: ne voivat joko suojella lasta tai suojella aikuista. Juuri siksi otsikoissa ei voi olla termejä, jotka vievät huomion pois siitä, mitä todella tapahtui.