Jotkut esineet näyttävät himottavilta. Varsinkin jos niitä ei itse omista. Hammastikut, suolasirottimet, vessapaperi. Sieltähän niitä saa, baarista!
Baarien ja kuppiloiden omaisuus toimittaa joillekin samaa tehtävää kuin koirien virtsa, sillä voi merkitä julkisen toiminta-alueen ulottumaan kotiin asti, kun astiakaapissa komeilee sen ja sen ravitsemusliikkeen omaisuutta.
Ravintolasta luvatta omaan taskuun päätyvien esineiden uudet omistajat ovat lähempänä kuin luuletkaan.Vilkaisu naapuripöytään riittää.
Tapausten kulku voi olla seuraavanlainen: x ja y illastavat fine dining -paikassa. Illallinen on loistava ja myös hintava. Naisten wc:ssä y äkkää parfyyminäytteet.
Kiusaus on ylivoimainen. Neidin ollessa wc:ssä sullomassa hajusteita kassiinsa mies sahaa liekitettyä sorsaa japanilaisella pihviveitsellä, joka alkaa yhtäkkiä tuntua kädessä harvinaisen hyvältä.
Kähvellettyjen esineiden kirjo on suuri. Kuinkas se haarukka tänne neidin käsilaukkuun joutui? Anteeksi herra, teillä on ketsuppipullo povarissanne. Jopa terassien kukkaistutukset on syytä valita tarkoin, kertovat ravintoloitsijat.
Katsaus ohikulkevaan salkkuun voi paljastaa, että sisältö koostuu lusikoista ja veitsistä, joita röyhkeimmillään otetaan mukaan suoraan linjastolta.
Unicafe:n astioista vastaavan suunnittelupäällikö Riitta Keräsen mukaan 30 prosenttia Porthanian 500 hengen astiastosta on hävinnyt sen jälkeen kun ravintola avattiin remontin jälkeen. Vaikka kustannukset kohoavat tuhansiin euroihin, ei ravintolassa vielä suunnitella siirtymistä toisiin, vähemmän houkutteleviin astiasarjoihin. Hyy:n viestintäosasto on juuri lanseerannut kampanjajulisteet, joissa astiavoroja etsintäkuulutetaan:
“Arvostamme sinua tarjoamalla hyvää ruokaa hyviltä astioilta. Arvostamme myös rehellisyyttäsi”, huudetaan julisteessa XL-kirjaimin.
(Porthanian ilmoitustaululla varastettujen astioiden mysteeriä ratkovan lehtimiessalapoliisin päättelykykyä kiusaa ilmoitus: opiskelija myy –kas kummaa – aterimia ja lautasia hintaan, jonka ilmoitetaan olevan very cheap.)
Ravintola Korjaamoon ostettiin jokin aika sitten 100 kappaletta Iittalan viinilaseja sekä Arabian espressokupit. Kun kaikki olivat kadonneet, päädyttiin ravintolassa pitämään matalampaa profiilia esillepanossa.
“Jouduimme siirtymään halpisviinilaseihin. Ei baareissa voi pitää designia, se lähtee ihmisten taskuihin. Eri asia on siistit ruokamestat, joissa on pöytiintarjoilu ja pölliminen vaikeutuu. Yleensä fakta on että, mitä rumemmat kahvikupit, sitä varmemmin ne eivät häviä”, nasauttaa asiakkuuspäällikkö Susa Heiniö.
Samanlaisissa tunnelmissa on Cafe Kiasmaa isännöivä ravintoloitsija Erkki Lahti. Kahvilassa suoritetaan parhaillaan inventaariota, ja Lahti vaikuttaa yllättyneeltä ja harmistuneelta yhtä aikaa. Vaikka Lahti muistaa kuinka Stefan Lindforsin Ego-sarja espresso-, kahvi- ja teekuppeineen hävisi nopeasti jäljettömiin, ei samaa olisi välttämättä ollut ennustettavissa vähemmän rokkaavalle Iittalan Teema-sarjalle.
Muutaman kuukauden sisällä puolet kahvilan kupeista on kadonnut.
“Meillä on kahvilassa 250 kuppia. Niistä 140 puuttuu. En tiedä, pitäisikö siirtyä näihin ravintolatukkujen pinoutuviin, iskunkestäviin, tylsiin ja kolme kertaa halvempiin kuppeihin. Vuodessa se tarkoittaa reilua kahtasataa varastettua kuppia, ja tuhatta euroa. Totta kai se harmittaa, siinä saa myydä aika monta kahvia ennen kuin se tonni tulee täyteen”, Lahti tuumaa.
Kahvilassa on muodostunut legendaksi kähvellys, jossa siisti mies puvussa oli pujottanut kahvikupin oikean käden pikkurilliin. Hän pyrki ulos levitetyn sanomalehden turvin, kunnes vartija huomasi yrityksen.
“Kun turistikausi alkaa, kuppien katoamisissa tapahtuu selvä piikki. Se viittaa siihen että niitä katoaa maan rajojen ulkopuolelle”, Lahti pohtii.
Kiasman pöydällä aivan tavallisen bulkkituotekin kohoaa arvoon arvaamattomaan. Terassille hankitut 16 terästuhkakuppia maksoivat tukussa pari euroa kappale ja hävisivät yhden viikonlopun aikana.
Halun objekti voi myös olla ainutkertainen yksilö. Hämärässä ravintolasalissa kaksi hiilenmustaa silmää tuijottaa tulijaa aristokraattisen ilmeettömänä. Ravintoloitsija Katri Hepolampi kutsuu Kosmos-ravintolan suojelushenkeä “koiraksi”, siitä huolimatta, että kyseessä on leijona. Tämä englantilaistyyppinen takanreunuskoriste varastettiin ja seitsemän vuoden jälkeen se ilmestyi yhtäkkiä ravintolan pöydälle.
“Joku oli ilmeisesti tullut katumapäälle. En halua ottaa selville, kuka sen palautti. Olin vain tyytyväinen,
kun meidän koira oli tullut takaisin.”
Sen sijaan 1924 perustetun ravintolan alkuperäisistä ravintolahopeista ei ole tietoakaan. Kun Hepolampi jokin aika sitten alkoi tehdä kattausta 96 paikkaiseen ravintolaan, jossa aterimia oli alun perin 1 600 kappaletta, hän huomasi, ettei lusikoita, veitsiä ja haarukoita ollut edes kuudelle ruokailijalle. Nykyään ravintolan aterimet ovat ruostumatonta terästä.
Varas kävi täällä
Kwak-olutta sai Janoisessa Lohessa aikaisemmin vain panttia vastaan. Todistettavasti moni olutharrastaja poistui ravintolasta ilman vasenta kenkäänsä, sillä tuoppeja on ravintolassa jäljellä vain yksi. Hinta ilman sisällystä noin 20 e.
Vanhalla viinilaseja jäi keväisenä viikonloppuna asiakkaiden käsiin 109 kpl, á 2,50 e.
Elite. Vuosittain 20 uutta sikarileikkuria “unohtuu” taskuun. Hinta: 10 e/kpl.
Unicafe Porthania: yhden hengen kattauksen arvo 20 euroa. Viime vuoden syyskuusta lähtien noin kolmasosa ruokailuvälineistä kähvelletty. Arvo n. 3 000 e.
Korjaamon baari. Metalliverkolla varustettuja teesuodattimia on vuoden 2007 kuluessa siirtynyt asiakkaiden haltuun n. 15 kpl. Ovh 12 e.
Takanreunusleijona palasi hengissä mutta haljenneena Kosmokseen. Hinta: 1 000 e. Katuva saa armon.
Vanhan terassille hankittiin kesää varten ikeasta 25 terassivilttiä. Jäljellä kolme.
Valion baari, Kamppi. Paola Suhosen kukkamaitokuosilla varustetut uniikit KoKo-kupit. Puoli vuotta sitten kuppien lukumääräksi inventoitiin sata. Jäljellä viisi. Ilman kuviointia n. 10 e.
