Olen erittäin sosiaalinen, kaikin puolin mukava, komea, älykäs ja myös hyvin toimeen tuleva mies. Minulla on hyvä omatunto mutta en ikinä koe tarvetta korostaa itseäni muiden seurassa. Moni pitääkin minua varsin vaatimattomana jehuna. Olen ollut sinkkuna nyt hieman yli 3 vuotta ja oppinut pitämään siitä niin paljon että voi hyvinkin olla että tälle tielle vielä jäädään. Totta kai sitä ehkä tapaakin jonkun ihanan naisen jonka kanssa ihan oikeasti haluaisi perustaa perheenkin, mutta jotenkin vain ei ainakaan tällä hetkellä kiinnosta.
Säälin niitä ressukkoja joiden oleellisin viikonloppuharrastus on kännääminen ja tupakoiminen baarissa. Minullapa on paljon mukavampi harrastus: perjantai-iltaisin ostan kahdelle kissalleni hyvää ruokaa ja laadukkaita raaka-aineita omaa ateriaani varten. Yleensä noin klo 18 aloitan viinin naukkailemisen ja kokkailun. Sitten katson telkkaria ja syön pienessä hiprakassa herkullisen aterian (milloin mitäkin mutta oikeasti hyvää), katson telkkaria ja otan lisää viiniä. Sitten illan kuluessa ota vielä lisää viiniä ja kuuntelen lisää musiikkia. Koko illan olen äärimmäisen hyvällä tuulella, tanssin kissojen kanssa, latelen tosi hyviä juttua pitkin nettiä, kuuntelen musiikkia, katselen hieman telkkaria, otan taas lisää viiniä, nauran erinäisille asioille, hymyilen - nautin.
Ennen keskiyötä menen tyytyväisenä (joskin humalassa) nukkumaan. Kissat kömpivät kanssani samaan sänkyyn. Seuraavana aamuna herään virkeänä ilman krapulaa ja vailla morkkista.
Sitten joku tuumailee että on säälittävää juoda yksin. Minusta on kuitenkin ERITTÄIN säälittävää mennä baariin notkumaan ja kerjäämään ihmisten huomiota ja ehkä löytää itsensä jonkun täysin väärän ihmisen vierestä. Haista pahalle sekä sisäisesti että ulkoisesti ja potea moraalistakin krapulaa ainakin siihen asti että taas löytää itsensä spaddu kädessä ja nousuhumalassa katselemassa kuinka joku keski-ikäinen rumilus örisee karaokebaarissa kuin viimestä päivää - ehkä jopa kirjaimellisestikin.
Tunnustus: ehkä jotenkin koen olevani muita parempi, kun en kertakaikkiaan tarvitse muiden hyväksyntää. Tai jos en parempi niin ainakin onnellisempi. Elämä on ihanaa.