Olin keväällä Münchenissä ja ostin nahkahousut sekä nahkaliivit. Kävin hotellissa vaihtamassa nämä kuteet päälle, jonka jälkeen suunnistin peri saksalaiseen ravintolaan hieman keskustan ulkopuolelle. Ravintolassa myytiin vain makkaraa, hapankaalia ja olutta. Otti suuresti päähän kun tarjoilija sisään tulessa alkoi puhua minulle englantia saksan sijaan. Harmittaa kun mua ei luultu saksalaiseksi.
Mä olin raksakurssilla kun sinne tuli uusi nuori mies,21 vee.No jouduttiin sit samoille työmaille töihin ja se vaikutti ihan asialliselta ja mukavalta.Mulla ei missään vaiheessa ollut sen kummempia tunteita sitä kohtaan ja tein sen myös selväksi,kun paremmin tutustuttiin.Eli siis puhuttiin omasta elämästä toisillemme.
Sit yks ehtoo yhdes baaris se sanoi mulle olevansa ihastunut muhun korviaan myöten.Vaikka tiesi etten ole siitä kiinnostunut,silti se yritti iskee mua ja lopulta alkoi syyttelemään mua kaikesta.Ihme jätkä!Se tyyppi ajoi mut niin ahtaalle niillä jutuillansa että lopetin yhteydenpidon vallan.Vaihdoin jopa numeronikin salaiseksi ettei se saa mua enää ikinä mistään kiinni.
Mielestäni tein oikein,en keksinyt enää muutakaan.
Se jätkä on kuulemieni mukaan ihmetellyt mihin oon hävinnyt.En ollut enkä ole sille tilivelvollinen mistään asiasta.
rakastan ex muijaa..vaikka erosta 7kk ja se vituttaa.ai niin ja olen kohta puli asteella=))
Olen töissä vaan Siwassa, mutta voin silti aivan leveilemättä sanoa olevani Stockmannin kanta-asiakas.
Pidän itseäni vielä todella nuorena (täytän 24 kuukauden kuluttua) ja kyselin ensimmäisessä ultrassa nuorten äitien raskauksien seurantaa ja yleensäkin puhelin, kuinka nuori "teini"äiti olen. Vitutuskäyrä nousi aika korkealle, kun neuvolan parikymppinen "täti" naureskeli, että en minä ole enää mikään nuori äiti saatika teiniäiti. Voi paska, mähän oon vanha luuska, keski-ikäinen harppu, joka saa lapsen aivan "normaaliin" aikaan. Tämän ymmärtäminen muutti elämääni valtaisan paljon ja olen koko aamupäivän kirjoittanut ahkerasti gradua, jotta pääsisin työelämään, niin kuin muutkin ikäiseni. Tästä kaikki kiitos kuuluu sairaanhoitajapimulle.
Olen tosikko. Jos joku heittää vaikka läpällä että "pystyisi hyppäämään talon katolta alas" niin rupeen riitelemään siitä jne. noloa, tiedetään.
Kun käyn paskalla ennen suihkua niin en pyyhi persettä paperilla pöntöllä ollessani vaan kädellä suihkussa. Eikä tässä ole mielestäni edes mitään säädytöntä.
Kaverini pettää avomiestään. On tehnyt sitä käytännössä koko heidän 4-vuotisen yhteiselämänsä ajan. En ole saanut koskaan sanottua hänelle, että hänen touhunsa oksettaa. Ja arvatkaapa, miltä tuntuu katsoa vierestä, kun hänen avomiehensä tuo kiltisti leivän kotiin eikä tiedä mitään kullannuppunsa kaksoiselämästä.
Kaverini on mulle kuitenkin kaikesta huolimatta rakas ystävä, eikä minusta ole kertomaan totuutta avomiehelle. Kaikissahan meissä on virheitä. Siltikin ärsyttää, kun tulee aina omalle miehelle siunailtua ja haukuttua ystäväni tekemisiä.
Menen aina ihan lukkoon, kun pitäisi jutella naisten kanssa vähän vakavammalla mielellä kuin vain kaveripohjalta. Olen muutenkin tavallista hiljaisempi, mutta tuo tilanne vie loputkin sanat, enkä keksi mitään edes puoliksi järkevää keskustelunaihetta. Antaa kyllä lähtemättömän mielikuvan itsestään, kun vaan hiljaa tuiottelee lasia ja luo mielikuvaa, että haluaisi olla jossain aivan muualla, vaikka asia ei oikeasti niin olisikaan.
Työ täyttää (liian) ison osan elämästäni, eikä siitä ole keskustelunaiheeksi. Ala on hyvin kapea ja (monien silmissä) mielenkiinnoton, ja onko se liikaa vaadittu että edes treffeillä saisi unohtaa työt... Säästä ja muista yhtä mielenkiintoisista asioista keskusteleminen taas on yhtä järkevää kuin hiljaa oleminen.
Joten erityisesti naisten kommentit kiinnostaisi: mistä sinä haluaisit keskustella treffeillä?
Kutsuin lapsena naapurin tummaihoisia lapsia nakupöllöiksi. Kun vanhemmat saivat tietää tästä, sain piiskaa.
Tunnustan; poden ylemmyyskompleksia. Olen mielestäni kypsempi kuin muut ikäiseni pissikset, jotka lipittävät siideriä, panevat kaikkea mikä liikkuu ja hankkivat lapsia lujittaakseen parisuhteitaan. Vituttaa, kun nämä pikku enkelit pilaavat oman ikäluokkansa maineen, kun me kaikki ei olla niin idiootteja!
Nyt se raja vihdoin ja viimein tuli vastaan. En jaksa olla toinen nainen. En jaksa tätä helvetin säätämistä ja pahaa oloa. En vain enää jaksa olla toisella sijalla, kun tiedän, että se ykköspaikka kuuluisi oikeasti minulle. Tosin kyllä niitä hyviäkin hetkiä toki sinne sekaan mahtuu ja niitä muistelen lämmöllä. Joskus rakkaus ei vain yksinään riitä. Vaikka tässä nyt kävikin näin, en silti kadu hetkeäkään.
Kiitos ja anteeksi tasapuolisesti kaikille kaikesta tästä.
Avomieheni pettää minua. Olen surullinen, vihainen ja kyllästynyt tähän tilanteeseen. Haluaisin hänet itselleni kokonaan, mutta se ei näytä olevan mahdollista..
Miten voin rakastaa häntä, vaikka hän loukkaa minun tunteita? Järkevästi ajateltuna minun pitäisi inhota häntä, mutta en vaan pysty siihen.
En vieläkään oikein tajua, miten digitelevisio eroaa "tavallisesta" televisiosta.
Olen pitkään ollut katkera siitä, että olen syntynyt ihmiseksi, koska ihminen on kaikista julmin, vaarallisin ja turhin olento, mitä maan päällä on. Ihminen tulee tuhoamaan tämän planeetan ennemmin tai myöhemmin, se on varma. Jos vain voisin, niin hävittäisin koko ihmiskunnan ja kaiken sen, mitä ihminen on tälle planeetalle tehnyt. Jos jälleensynymistä on olemassa (ja minä todella uskon, että on), niin toivon, että minusta tulee mikä tahansa muu eläin/kasvi kuin ihminen ja että ihmiskuntaa ei planeetallamme silloin enää ole.
Olen henkisesti sinkku, moraalisesti varattu! Oma mies on vain se tuttu ja turvallinen "ystävä", ysäväthän eivät harrasta seksiä... Haaveilen päivittäin miehestä joka vie jalat alta.. Tiedän sen vielä tulevan! En voi vielä jättää miestäni, aikaa siihen menee vielä vajaa vuosi, koska molempien raha-asiat menisivät solmuun jos ero sattuisi nyt...
Olen rakastumassa nettituttavuuteeni jota en edes koskaan ole nähnyt.
otin yhteyttä mieheen jonka kanssa minulla oli suhde vuosia sitten..
ihan vaan siitä syystä että haluisin harrastaa seksiä hänen kanssaan. Hän seurustelee, mutta haluisi silti "uusinnat".. nyt olen yrittänyt kaikin keinoin saada häneltä..Mutta hänen on vaikea saada järjestettyä aikaa.. en halua että heidän suhteensa katkeaa tähän, mutta en voi mitään sille että yhä haluan häntä.
Lähdin kävelemään suhteesta alkukesästä ja olen viettänyt ns. railakasta elämää sinkkuna koko kesän. No, törmäsin sitten exään ja tajusin et haluaisin hänet takaisin. En siksi että rakastaisin häntä, mutta palaan alkuperäiseen ajatukseen; parempi olla hänen kanssaan kuin yksin. Tosin, seksiä saa jos vain haluttaa mutta kyllä nyt syksyn edetessä kaipaa sitä että pääse toisen kainaloon. Syntini on että haluaisin tuhota exäni uuden suhteen vain siksi että saisin itselleni hiukan lohtua. Hän seurustelee pienen tyttösen kanssa ja tiedän että kaltaiseni nainen antaisi hänelle huomattavasti enemmän kuin mitä se tyttönen ikinä pystyisi hänelle antamaan. Kundi pitää periaatteestaan kiinni, hän kuulemma seurustelee vakavasti. Tämän lisäksi yksi hänen parhaista ystävistään haluaisi päästä pöksyihini,enkä voisi edes harkita sitä. Ensinnäkin kundi ei ole yhtään minun tyyppiäni ja toiseksi exä ei sellaisen jälkeen varmasti haluaisi enään lohdutella. Ja kyseinen herrasmies asuu Itä-Helsingissä. Ei pysty.
Tunnustukseni on että olen itsekeskeinen, itserakas, hyväksikäyttävä lutka ja haluan oikeastaan vain itselleni hyvää, muista riippumatta. Huomenna olisi kyllä treffit, tissipaitaa päälle vaan niin ongelma ehkä ratkeaa sillä. Ja kyllä, suutelen ja annan pesää ekoilla treffeillä. Syntisyys auttaa jaksamaan elämässä.
mulla on klamydia ja oon tartuttanu sen varmaa seitsemään mieheen.
On kiva nussia varattuja miehiä sitten ilman kondomia.. Saavatpahan sitten selitellä tyttöystävällee, kun alapäätä särkee. HAH
