Rippituoli

Haaveilen joskus sexistä toisen naisen kanssa..

Olen korkeasti koulutettu, suhteellisen varakas virkanainen. Minulla on kotona "itseni tasoinen" mies, jota rakastan. Joudun olemaan paljon poissa kotoa työmatkoilla, joita teen eri puolille Suomea. Näiden matkojen aikana hankin seurakseni nuoria miehiä, joita käytän vain ikävän karkotteina ja tilapäisenä hupina. Nämä miehet ovat oman siippani, professorityypin, täydellinen vastakohta eli isokoisia hieman hielle haisevia juntteja. Evivät mitään ruudinkeksijöitä todellakaan. Viimeviikkoinenkin aktin jälkeen tupakoidessaan kysäisi "saiksä oikke orkanisminki?" Ja samaa tasoa säännöllisesti kaikki muut. Kadun tekojani ja halveksin itseäni, mutta matkalla vain jokin vaihde napsahtaa päälle kun on päivän luennoinut tylsissä seminaareissa ja päässyt illansuussa hotellihuoneeseen. Nyt haluan kunnon läksytyksen ja rangaistuksen ja motivaation parantaa tapani.

Minulla on ollut suhde autokouluopettajani kanssa.

Mies pihtaa vedoten "ei nyt jaksa kiinnostaa kun on kaikkia ongelmia duunissa" -tyyppisiin syihin vedoten. Mutta satuin huomaamaan, että pornolaatikolla (dvd, lehtiä) on käyty ja ahkerasti! Olen sitä mieltä että porno on ok kunhan se ei "syrjäytä" seksielämää. Joten piilotin kaikki leffat ja lehdet ja sanoin miehelle suoraan, että jos ei kerta mun kaa, niin vedelköön kuivana ilman lisukkeita. Ja pahimpana päivänä (kun mieli tekee 24/7, mut toinen pihtaa silti) laitoin esille ison dildon kylppäriin. Olen lapsellinen, kyllä, mutten oikein keksi muutakaan tapaa purkaa mielipahaani

Mulla on kauhee ongelma.Mulla on tapana kadottaa tavaroitani jatkuvasti. Etenkin avaimia. Eipä siinä muuta mutta aina kun tajuan että joku tavara on kadonnut mä masennun aivan tavattomasti ja käännän koko kämpän ympäri, vedän kaikki tavarat ulos kaapeista ja hyllyistä. Sit ku löydän itseni istumasta
kaiken sen rojun keskeltä löytämättä mitään ja tiedän että koko päivä menee siivoamiseen masennun vielä enemmän. Nytkin on mökin avaimet hävinny ja tekis mieli itkeä.

Mä olen hukannut elämäni.

Viimeiset kuusi vuotta olen tuloksetta kouluttanut itseäni ammattiin johon en halua.

viimeiset kaksi vuotta elämästäni olen tuhlannut tytön kanssa joka ei tiedä haluaako hän minua vai ei. Kuluvan kahden vuoden aikana olen tehnyt kaikkeni tämän tytön vuoksi. Se ei ole riittänyt.

Viimeiset puoli vuotta olen tiedostanut että MÄ en enää halua tätä tyttöä, mutta saamattomuuteni takia en osaa sitä hänelle sanoa.

Viimeiset kymmenen vuotta olen alitajuisesti miettinyt kuolevani alle kolmekymppisenä. Noh, vielä on pari vuotta aikaa.

Kaikista elämäni huonoista puolista eniten minua harmittaa hukkaan heitetty aika kyseisen tytön kanssa. Kaksi vuotta kestänyt epävarmuus tekee ihmisestä heikon.

Tiedän. Säälittävää.

Saan vissiin tuplapalkinnon viime viikonlopusta, nimittäin "Vuoden kaveri" - ja "Vuoden tyttöystävä" - palkinnot:

Menin sitten harrastamaan seksiä kundin kanssa, johon paras ystäväni on palavasti rakastunut. Ihan vaan sen takia että se tajuais mikä sika se jätkä on. Ja niin, seurustelen tietty myös, joten petin en vaan ystäväni, vaan myös poikaystäväni. Olenpa huono ihminen.

Viime yönä runkatessa ajattelin Idolsin Ilkkaa.

Olen ostanut huoltoasemalta tupakkia alaikäiselle. Huom. vain kerran elämässäni

En tiedä mikä on,kun koko ajan vain on seksi mielessä ja salaiset seikkailut.nytkin koko ajan selaan puhelimesta erilaisia chat ja deitti sivuja

Rakastan seksiä yli kaiken. Koko ajan se vain mielessä ja lyhyessä ajassa ollut monia kymmeniä kumppaneita. Haluaisin rakastua taas,mutta pelkään etten pysty jättämään tätä elämää ja olemaan uskollinen.Välillä en välttämättä edes haluaisi seksiä,mutta kun en pysty olemaan ilmankaan.Ehkä pitäisi löytää mies joka ajattelee samalla tavalla..

Olenpa joutunut hankalaan tilanteeseen. Seurustelen nimittain hyvan ystavani ex-vaimon kanssa. Naisystavani otti eron ystavastani (joka lienee ex-frendi naina paivina)koska sai ns. turpaan usein mieheltaan. Ei sietanyt tata ja otti eron. Puolet frendeistani ovat ok asian kanssa mutta toinen puolikas ei voi sietaa tilannetta perustellen etta kaverin ex-puolisoihin ei kosketa. Ei auta vaikka olen maininnut etta hyva ystavamme on vakivaltainen kotioloissa (on kuulemma perheen sisainen asia johon ei puututa, wtf??). Olemme menossa kohta kihloihin joten laitoin siis oman ja naiseni onnellisuuden ystavyyssuhteiden edelle.

Minä pihistin lentokentällä toisen laukun siitä hihnalta. Otin sen ensin vahingossa, mutta päätinkin sitten pitää sen. Sisältä löytyi paljon käyttökelpoista kamaa. En ole ennen pihistänyt mitään.

Provosoidun hyvin herkästi ihmisten puheista, enkä voi sietää negatiivista palautetta.

Érosin heti kirkosta, kun olin saanut lapseni kastettua, vain ja ainoastaan verojen takia. pistän mieluummin säästöön ja lisäksi tilaan vaikka hesarin nykyisen kirkko&kaupunki -lehden vuosikerran'hinnalla'. mitää aattellista ei taustalla ole. en mikään himouskovainen ole, mutta ei mitään kirkkoa vastaankaan (jopa kolme kertaa isosena rippileireillä). mutta niin vain on että raha ratkaisee. ja sit jos joskus haluan kirkossa naimisiin mennä tai toimia kummina, niin voinhan liittyä takaisin. eikä myöskään perinteisiin joulukirkkoihin sun muihin mentäessä oo kukaan vaksi tullu viel mitää jässäriä kyselemään.. suosittelen. ja antakee anteeks .

Kirjoitettuna tämä ei kuulosta miltään. Olen työpaikkaihastunut ylempääni joka on vielä samaa sukupuolta kanssani. Ei ole pomo mutta ei tavallinen duunarikaan. En voi puhua kenellekään koska kukaan ei ymmärrä. En uskalla puhua kohteesta enää ettei kukaan ala epäillä että suhtautumisessani on jotain outoa. Pelkään että asia selviää muille. Pelkään myös etten näe ihastustani enää. Saatan joutua ulos tai hän saattaa vaihtaa työtä.

En ole aiemmin ihastunut naiseen. Haluan vain nähdä Hämärää Kohdetta, kuulla hänen puhuvan, kävellä hänen perässään parkkipaikalle. Kiltti pieni ihastuminen joka päättyy pian. Hänen näkemisensä on päivän piristys ja jokainen sekunti on plussaa. Tunne on eroottisempi kuin haluan myöntää itselleni mutta ei niin pornografinen kuin mitä suurin osa tämän tunnustuksen lukijoista kuvittelee. En halua enkä usko että mitään molemminpuolista tapahtuu koskaan. Tunnistan kyllä kohteet joita ei voi saavuttaa.

Tunnustan: Googletan mieheni ex-tyttöystävistä tietoja. Todella noloa, enkä itsekään keksi yhtään syytä miksi teen niin...se vaan on jonkinlaista huvia.

Jaksoin kehitellä n. vuoden "kostoa" naiselle, joka vei mieheni vielä silloin, kun seurustelimme. Exäni on koko ajan vieraillut välistä aina luonani. Olen koko tämän ajan, jonka exäni on toisen naisen kanssa ollut, tiennyt exäni rakastavan minua vieläkin ja ettei uudella naisella ole toivoakaan päästä kanssani samaan sarjaan, ei millään tasolla...Exäni kosti minulle pettämiseni näin, että lähti toisen matkaan ja nautti, kun näki kuinka se satutti.
Olen koko ajan näytellyt uudelle naiselle ja toivotellut heille onnea ja leikkinyt hyvin typerää blondia. Eli vähän aikaa sitten taas exän kanssa herättiin mun luotani ja sitten alkoi ex avautua... Kuulin kaiken mitä olenkin odottanut... "Sinua ei voi kukaan korvata koskaan"... ja sitä rataa. Nautin suunnattomasti vallitsevasta tilanteesta. Loppuhuipennuksen aion vielä toteuttaa ja lataista kaikki päin exäni nyk. naisen naamaa... Eli sanat saattaa nyt satuttaaa, mutta ehkä olisi kannattanut miettiä keneltä elämäni rakkaimman miehen vie... Ja kyllä... Rakastan exääni ja jumaloin häntä vieläkin.
Mutta en tiedä haluanko edes miettiä mitä sen jälkeen.

Olen pettänyt miesystävääni jo yhdeksän kertaa sen puolen vuoden aikana, jonka olemme olleet yhdessä, pari kuukautta asuneet yhdessä. Rakastan miestäni kuin hullu puuroa enkä edes oikeastaan nauti seksistä muiden miesten kanssa, mutta pienenkin riidan sattuessa päädyn silti jonkun toisen syliin ( osa jopa mieheni kavereita ). Joku epävarmuus taustalla kai..

Rakastuin työkaveriini ja aloimme tapailla. vuoden kuluttua sain tietää hänen olevan kihloissa ja siitä vuosi niin hän muutti sen kihlattunsa kanssa yhteiseen asuntoon. Suhteemme jatkui koko ajan ja viimein sain hänet kokonaan itselleni ja nyt asumme onnellisesti yhdessä. Hänen kihlattunsa tiesi touhuistamme mutta ei tainnut olla varma kyseisestä henkilöstä. No nyt pelkään hullun lailla että oma vuoroni tulee eli hänellä olisi toinen suhde samaan aikaan kun asuu minun kanssani. Ehkäpä se on elämän kiertokulku, sen saa mitä antaa.