Ravintola-alasta tulee monelle ensimmäisenä mieleen kiire ja fyysinen työ, mutta ne eivät vielä kerro koko totuutta. Työn ytimessä on jatkuva ihmisten lukeminen ja siihen reagoiminen – sekä siitä syntyvä huumori.
Se, että alalta lähteneet tunnistavat toisensa vielä vuosienkin jälkeenkin samanlaisesta huumorintajusta, ei ole sattumaa.
Sekunneissa tehtyjä tulkintoja
Ravintola-alalla työ alkaa jo ennen kuin asiakas ehtii kunnolla sisään. Pitää osata tulkita, onko sisään tuleva porukka tulossa syömään vai juomaan pitkän kaavan kautta? Onko kiire vai ilta vasta alussa?
Ravintolassa seurue ei nimittäin koskaan ole yhtenäinen joukko, vaan asetelma erilaisia rooleja. Yksi johtaa, toinen maksaa, kolmas haluaa huomiota ja neljäs toivoo, ettei häntä huomata lainkaan. Ja nämä roolit pitää tunnistaa nopeasti, sillä jos tulkinta menee pieleen, se näkyy heti palvelussa.
Baarissa sama tapahtuu vielä nopeammin. Äänensävystä, katseesta ja tavasta tilata juoma näkee usein, onko asiakas hyvällä tuulella vai valmis riitaan.
Keittiössä ihmiset eivät istu pöydässä, mutta lukeminen ei katoa mihinkään. Siellä luetaan kollegoita, rytmiä ja painetta. Kuka on jäljessä, kuka tarvitsee apua, milloin kannattaa sanoa jotain ja milloin olla hiljaa.
Kokemus näkyy siinä, kuinka nopeasti tilanteen lukee ja kuinka huomaamattomasti toimii sen mukaan.
Tätä kutsutaan tunnetyöksi
Ilmiölle on tutkimuksessa selkeä nimi, ja se tunnetyö. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijä säätää omaa käytöstään, ääntä, ilmeitä ja kehonkieltä sen mukaan mitä tilanne vaatii, ei sen mukaan, miltä itsestä tuntuu.
Vaikka harvoin työpaikkailmoituksissa etsitään tunnetaitoisia ihmisiä, tämä on koko alan peruslähtökohta.
LUE MYÖS: Viisi asiaa, joita tarjoilija ei todellakaan halua kuulla
Jokainen kohtaaminen ja työtilanne edellyttää, että tilanne pitää lukea nopeasti ja siihen pitää vastata oikein, muuten homma alkaa luisua nopeasti käsistä. Ja sitä kukaan ei halua.
Huumori, jota ei voi selittää
Tunnetaitoa vaativa työ synnyttää samalla myös yhteisen huumorin.
Vaikka vuoron aikana ei juurikaan naurettaisi yhdessä, sen jälkeen nauretaan sitäkin enemmän. Tilanteet, jotka hetki sitten tuntuivat ärsyttäviltä, muuttuvat hetkessä leikinlaskuksi.
Tutkimuksessa tällaista huumoria pidetään selviytymiskeinona. Kun työ vaatii jatkuvaa ihmisten lukemista ja oman toiminnan säätelyä, paine purkautuu usein juuri huumorin kautta. Juuri tästä syystä huumori yhdistää alaa ehkä enemmän kuin mikään muu.
Se on tapa käsitellä samaa työtä, jota kaikki tekevät, mutta jota ulkopuolinen ei täysin ymmärrä.
