Emotionaalinen uupumus ei näy päällepäin.
Ihminen hoitaa työnsä, vastaa viesteihin ja hymyilee oikeissa kohdissa. Arki pyörii, kalenteri täyttyy ja vastuut tulevat hoidetuiksi.
Silti sisällä tuntuu yhä useammin tyhjältä. Tunne-elämä ei ole kadonnut kokonaan, mutta se on vaimentunut.
Lue myös: Joulun uusin kusetus: generoitu kuva rikotusta tuotteesta, joka ei ole oikeasti rikki
Emotionaalinen uupumus eroaa fyysisestä väsymyksestä. Se ei helpotu nukkumalla tai lomalla. Kyse on pikemminkin siitä, että ihminen on pitkään ylittänyt omat rajansa huomaamattaan.
Uupumus syntyy sopeutumisesta
Tutkimusten mukaan emotionaalinen uupumus liittyy usein tilanteisiin, joissa ihminen joutuu jatkuvasti säätelemään tunteitaan muiden odotusten mukaan. Työelämässä tätä kutsutaan tunnekuormaksi: vaatimukseksi olla rauhallinen, empaattinen, ystävällinen ja joustava riippumatta omasta sisäisestä tilasta.
Kun tämä sopeutuminen jatkuu pitkään ilman vastapainoa, oma kokemus jää taka-alalle. Ihminen oppii ennakoimaan muiden tarpeita, reaktioita ja mielialoja, mutta menettää vähitellen yhteyden siihen, mitä itse tuntee tai tarvitsee.
Lue myös: 10 tapaa parantaa unta – näin saat paremmat yöt pienillä muutoksilla
Emotionaalinen uupumus onkin usein seurausta liiallisesta vastuunkannosta, ei laiskuudesta tai heikkoudesta.
Miksi uupumusta on vaikea tunnistaa?
Yksi syy on se, että toimintakyky säilyy pitkään. Ihminen pystyy edelleen suoriutumaan velvollisuuksistaan, mikä viivästyttää avun hakemista. Lisäksi kulttuurinen ajatus pärjäämisestä ja sopeutumisesta palkitsee juuri niitä piirteitä, jotka pitkällä aikavälillä kuluttavat.
Psykologien mukaan emotionaaliseen uupumukseen liittyy usein:
- tunne, että etääntyy omista tunteista
- kyynisyys tai välinpitämättömyys
- kokemus siitä, ettei mikään tunnu erityisen merkitykselliseltä
- vaikeus palautua sosiaalisista tilanteista
- Uupumus ei aina näy suruna tai ahdistuksena, vaan pikemminkin latistumisena ja lannistumisena
- Kun oma ääni katoaa
Pitkittyessään emotionaalinen uupumus vaikuttaa identiteettiin. Ihminen saattaa huomata, ettei enää tiedä, mitä haluaa, mistä nauttii tai mihin haluaisi pyrkiä. Valinnat tehdään tottumuksesta tai velvollisuudesta, ei sisäisestä motivaatiosta.
Tämä ei ole pysyvä tila, mutta se vaatii pysähtymistä.
Asiantuntijat korostavat, että palautuminen alkaa vasta, kun ihminen uskaltaa tunnistaa väsymyksen ilman häpeää.
Uupumus ei ole epäonnistuminen, vaan merkki siitä, että rajat ovat olleet liian pitkään joustavia vain yhteen suuntaan.
