Lahjakkuus on täysin yliarvostettua, väittää Harvardin käynyt Fortunen päätoimittaja Geoff Colvin käytyään läpi alan tutkimuksia. Ahkera menestyy; usko synnynnäiseen lahjakkuuteen on pseudotietoa. Saamattomat ihmiset vain keksivät selityksiä keskinkertaisuudelleen.
Mutta miksi toiset sitten ovat parempia kuin toiset?
1. Harjoitusmäärä
Menestyksen ratkaisee harjoittelumäärä ja se miten harjoittelee. Kaikkien on aloitettava alkeista. Musiikin huiput tulevat perheistä, joissa kuunnellaan musiikkia jo sikiöaikana. Vaikka Mozart harjoitteli vimmatusti, hänen varhaiset sävellyksensä eivät ole mestariteoksia, vaan kökköjä muotibiisejä. Tiger Woodsin golfhullu opettajaisä alkoi koulia kuopustansa ennen kuin tämä oppi puhumaan. Vauva-Tiger istui autotallissa syöttötuolissa muutaman tunnin illassa katsomassa, miten faija pisti palloja purkkiin. Hän sai ekan oman mailansa seitsemän kuukauden iässä. Neljävuotiaana Tiger sai ammattivalmentajan. Urheiluyleisö haluaa uskoa mystiseen golflahjaan, vaikka Woodsit itse vakuuttavat, että menestys johtuu jatkuvasta raadannasta. Nobelistit Herbert Simon ja William Chase lanseerasivat kymmenen vuoden säännön: vähintään tämän verran kovaa harjoittelua vaaditaan huippuhyvään suoritukseen, alalla kuin alalla. Yksikään “lahjakas” lapsi ei edisty muita nopeammin harjoittelematta enemmän.
2. Sisäinen motivaatio
Huiput ovat sisäisesti motivoituneita. Raha tai muut ulkoiset motivaattorit eivät riitä. Huiput ovat tehtäväorientoituneita. Ongelmanratkaisu itsessään tuo mielihyvää, ei ainoastaan päämäärä. Pienten haasteiden jatkuva voittaminen, intohimo lajiin, johtaa flow-kokemukseen. Tulevat matemaatikot ilahtuvat ratkaistuaan ongelman, eivät niinkään saatuaan kokeista kympin. Harva lapsi rakastaa kovaa harjoittelua. Vanhempien, valmentajien ja opettajien on luotava kannustava, virikkeellinen ja turvallinen kasvuympäristö. Ihailun, kehumisen ja patistamisen tarve vähenee motivaation muuttuessa nuoruuden aikana yhä enemmän sisäiseksi tarpeeksi tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Sisäinen motivaatio löytyy tekemisen ilosta ja halusta olla paras.
3. Näkymätön koulussa
Colvinin mukaan yksikään urheilun, tieteen tai bisneksen nykyinen huippu ei erottunut joukosta 12-vuotiaana. Hyvä äly tai muisti eivät selitä menestystä, vaan ennemminkin harjoittelu muokkaa aivojamme. Lapsena ja nuorena aivojen muokkautuvuus on suurimmillaan. Huipulle pääsee se, joka tahtoo eniten.
4. Vaikeiden asioiden rakastajat
Huiput harjoittelevat itselleen vaikeita asioita. Kaikki kauan samaa työtä tehneet eivät pääse huipulle. Saman aivoton toisto ja löperö työmoraali johtavat laskevaan työsuoritukseen. Golfpalloja voi hakata pöpelikköön vaikka 50 vuotta oppimatta mitään. On harjoiteltava tarkasti mietittyjä oikeita asioita kunnolla. Hyvät taitoluistelijat keskittyvät hiomaan osaamiaan hyppyjä, huiput yrittävät vähän liian vaikeita. Kun Shikuza Arakawa voitti 2006 Torinossa Olympia-kultaa oli takana 19 vuotta kovaa treeniä ja ainakin 20 000 pyllähdystä kovaan jäähän, ilman lätkähousuja ja kypärää.
Lukijoilta
“Jos suurin osa on vain omasta harjoittelusta kiinni, on se huojentavaa. Paitsi jos asiaa ajattelee kasvattajan näkökulmasta. Pitäisikö 4-vuotiaan puolesta päättää, missä lajissa hän aikoo huipuksi ja rääkätä lasta koko lapsuus? Kyselee nimimerkki haluaa päteä lapsellaan. Onko lapsella mahdollisuus huippuun vain sellaisessa asiassa, josta hän pitää.”
Nainen, 33
“Lapseni on tutkimusten mukaan kaikessa lahjakas, mutta pärjää koulussa vain sellaisissa asioissa, joista on kiinnostunut. Tarvitaan sekä lahjakkuus ja kiinnostus asiaan, silloin myös jaksaa treenata asiaa.”
Nainen, 34
“Moni ystäväni on menestynyt työelämässä tosi hyvin. He eivät välttämättä ole huippuälykkäitä, mutta he tekivät töitä iltaisin ja viikonloppuisin ja treenasivat työssä tarvittavia taitoja. He etenivät johtajiksi melko nuorina.”
Nainen, 25
“Kaduttaa, kun vanhempani eivät pakottaneet minua pianon pariin nuorena.”
Nainen, 30
“Taviksille se on hyvä uutinen. Mutta en ole koskaan kuvitellut, että huippusuorituksia syntyisi ilman duunia.”
Mies, 34
