Olin töissä internet-alan yrityksessä, jonka Suomen-konttorissa oli kuusi ihmistä. Nettikuplan puhjettua huomasin, että vastaan Suomen-toiminnoista yksin. Lisäksi minulla oli sivubisneksenä oma firma ja opiskelutkin kesken.
Pian huomasin olevani koko ajan väsynyt, ahdistunut ja masentunut. Etätyöpäivinä en jaksanut muuta kuin nukkua ja pelata pleikkaria. En jaksanut palauttaa kirjoja kirjastoon enkä maksaa laskuja ajallaan. Yksinkertaiset asiat tuntuivat todella vaikeilta. Mieli oli maassa, eikä helpotusta tuonut edes lopputilin ottaminen.
Burn out on vakiintunut hiipuvien julkkisten mediatempuksi siinä kuin aviokriisit ja päihdeongelmatkin. Mutta onko sitä oikeasti olemassakaan? Eikö työuupumusta ja masennusta valittavien pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni?
Joka neljäs nuori on sairas
Kun Terhi Aalto-Setälä tutki väitöstyössään helsinkiläisten ja jyväskyläläisten lukiolaisten mielenterveyttä, lähes neljänneksellä todettiin jokin ajankohtainen mielenterveyden häiriö. Yleisimpiä olivat masennustilat, ahdistuneisuushäiriöt ja päihdehäiriöt. Noin puolessa tapauksista toimintakyky oli laskenut merkittävästi.
Yleisintä oli masennus. Joka kymmenes nuori aikuinen oli kärsinyt tutkimusta edeltäneen vuoden aikana masennuksesta, johon liittyi merkittävä toiminnallinen haitta. Suurimmalla osalla heistä oli myös jokin muu samanaikainen mielenterveyden häiriö.
Ja oireet toistuvat: niillä, joilla ilmeni pitkäaikaisia tai toistuvia masennusoireita lukiovaiheessa, todettiin muita useammin mielenterveyshäiriöitä nuorina aikuisina.
Nuorten mielenterveyden häiriöt ovat pahasti alihoidettuja. Mielenterveyspalveluihin oli ollut yhteydessä vain kolmannes niistä tutkituista, joilla oli jokin mielenterveyden häiriö, ja puolet masentuneista.
Ongelmat johtavat helposti syrjäytymiseen ja negatiiviseen kierteeseen. Kun tutkija Outi Linnossuo kartoitti alle 25-vuotiaiden työttömien toimeentulotukiasiakkaiden tilannetta Turun seudulla, heistä 60 prosentilla todettiin jokin mielenterveyden häiriö.
Onnenpillereitä vai ei?
Hiippailin apteekkiin resepti kourassa. Tietämykseni mielialalääkkeistä perustui lähinnä Yksi lensi yli käenpesän -elokuvaan, joka ei ole kovin rohkaiseva Jack Nicholsonin loistavasta roolisuorituksesta huolimatta. Vaeltaisinko kohta Helsingin katuja lääketokkuraisena zombiena?
Lääkärin mukaan pelko oli turha, koska nykyisillä mielialalääkkeillä ei ole juuri mitään sivuvaikutuksia. ”Pakkausselosteessa kyllä luetellaan paljon mahdollisia oireita, mutta lähinnä lakiteknisistä syistä. Nämä lääkkeet ovat erittäin turvallisia, eikä niihin kehity riippuvuutta”, hän vakuutti. Alkoholiakin saa käyttää kohtuudella.
Masennuslääkkeet keksittiin 1950-luvun lopulla. Viimeistään 1990-luvun ja Prozac-kohun myötä ne tulivat kaikkien tietoisuuteen. Nyt mielialalääkkeet ovat Suomen yleisimmin käytetty lääkeryhmä.
Minulle määrätty Optipar kuuluu SSRI-lääkkeisiin samoin kuin Prozac (Suomessa nimellä Fontex). SSRI-lääkkeet vaikuttavat aivojen välittäjäaineeseen serotoniiniin ja poistavat depression oireita.
Masennuslääkkeistä on usein puhuttu onnenpillereinä. Sellaisia SSRI-lääkkeet eivät kuitenkaan ole, koska ne vain palauttavat aivojen normaalin kemiallisen tasapainon. Terveen ihmisen mielialaa ne eivät kohota.
Mielialalääkkeitä käytetään toki myös väärin. Huhun mukaan ekstaasin ja erään SSRI-lääkkeen yhdistelmällä voisi saavuttaa euforisen tilan. Todellisuudessa yhdistelmä voi johtaa tuskalliseen serotoniinisyndroomaan, joka on aiheuttanut Suomessakin useita kuolemantapauksia.
Ensimmäinen tabletti
Söin ensimmäiset lääkkeeni kaksi kuukautta sitten. Muutaman päivän ajan ne aiheuttivat vatsakipua, lievää pahoinvointia ja suun kuivumista. Se on hyvä merkki, minulle kerrottiin, koska lääkkeistä hyötyvät eniten ne, joilla on aloitusoireita. Niinpä niin, jokin tasapaino alkoi kai nyt korjautua.
Etsin internetistä tietoa minulle määrätystä lääkkeestä – ja yllätyin. Optipar on suositun Seroxat-nimisen lääkkeen halvempi rinnakkaisvalmiste, ja vaikka Seroxatin tehoa kyllä kiitellään, monet kertovat myös jääneensä koukkuun.
Hetkinen, eihän näistä pitänyt tulla riippuvaiseksi. Miksi SSRI-lääkkeiden käyttäjät kertovat keskusteluissa ja haastatteluissa toinen toistaan raflaavammista vieroitusoireista? Huimausta, puheongelmia, unettomuutta, hallusinaatioita ja vapinaa. Pienet ”sähköiskut” aivoissa tuntuvat olevan yleisiä. Moni kertoo joutuneensa aloittamaan lääkityksen uudelleen, kun ei ole kestänyt oireita.
Lääketehtaiden mukaan ongelmat johtuvat yleensä siitä, että lääkekuuri on lopetettu ohjeiden vastaisesti kerralla. Annosta pitäisi aina pienentää vähitellen, jotta elimistö ehtii sopeutua tilanteeseen.
Käytön aikana mielialalääkkeet voivat aiheuttaa esimerkiksi haukottelua ja ruokahalun lisääntymistä. Monilla SSRI-lääkkeet vaikeuttavat orgasmin saamista, ja niitä voidaankin käyttää myös ennenaikaisen siemensyöksyn hoitoon.
Vaarallisempiakin ongelmia voi tulla. Kesäkuussa Ison-Britannian ja Yhdysvaltain lääkintäviranomaiset päättivät kieltää Seroxatin käytön alle 18-vuotiailta, koska sen todettiin lisäävän ennalta-arvaamattoman väkivaltaisen käytöksen ja itsemurhan riskiä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan samoja ongelmia olisi ilmennyt myös aikuisilla.
Se toimii!
Jatkoin kiltisti lääkkeiden syömistä, ja annosta jopa nostettiin. Mielialani alkoi vähitellen kohentua. Pikkuasiat eivät ahdista, sosiaaliset tilanteet ovat helpompia, työkin alkaa vähitellen tuntua mielekkäältä. Positiiviset tunteet eivät ole vähentyneet, negatiiviset kyllä. En tunne olevani mitenkään ”lääkkeissä”.
Koska lääkkeiden vaikutus tulee hitaasti, siihen voi mennä jopa kuukausia. Samalla herää helposti epäilys siitä, vaikuttavatko lääkkeet ylipäänsä ollenkaan vai onko olo kohentunut itsestään.
Eräs tuttavani syö masennuslääkkeitä ja käyttää satunnaisesti amfetamiinia. Sen seurauksena lääkkeiden vaikutus lakkaa kokonaan muutamaksi päiväksi, ja olo on aivan yhtä huono kuin ennen, hän sanoo. Neurokemiaa, kai se täytyy uskoa.
Hoidetaan oireita, ei syitä
Monissa tapauksissa muutamien kuukausien lääkekuuri korjaa aivojen kemiallisen tasapainon ja poistaa masennuksen pysyvästi. Toisaalta mielenterveysongelmien taustalla on usein ongelmia, joihin pillereillä ei voi puuttua.
Hoidon lääkepainotteisuus on helppo ymmärtää, koska esimerkiksi psykoterapia voi kestää jopa vuosia. Mielenterveyspalveluiden järjestäminen on kuntien vastuulla, eikä niillä ole resursseja antaa pitkäaikaista hoitoa. – Vai masennusta on ollut, hetkinen vain, kirjoitan reseptin. Ja seuraava potilas!
Psykiatrinen kuntoutus nojaa pitkälti yksityiseen sektoriin ja Kelan tukeen. Sekin on kiven alla. Tänä vuonna Kelan lasten ja nuorten psykoterapiaan koko vuodeksi varaama raha loppui kesken jo heinäkuussa vaikka sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre lupasi järjestää lisärahoitusta, moni jää vaille tarvitsemaansa hoitoa.
Ongelmat salataan
”I love your t-shirt!” huudahti amerikkalaisturisti spontaanisti kadulla nähtyään Prozac-paitani. Suomalaiselle mielenterveys on arempi asia.
Kun mielenterveyspalveluiden puolesta järjestettiin mielenilmaus heinäkuun lopulla, paikalle uskaltautui parikymmentä ihmistä. Se kertoo paljon. Kansalaiset marssivat avoimesti Irakin sotaa vastaan, ydinvoimaa vastaan ja homojen oikeuksien puolesta. Mutta kuka menisi eduskuntatalon eteen julistamaan, että on päästään vialla?
Mielenterveysongelmia kuitenkin on, ja niitä on paljon. Viimeistään muutaman oluttuopin jälkeen tuntuu lähes jokainen, jolle olen kertonut syöväni masennuslääkkeitä, avautuvan omista ongelmistaan.
Ja tuopin ääressähän masentuneet viihtyvät. Masennustiloista kärsivistä potilaista arviolta kolmanneksella on päihdeongelmia. Alkoholi on kuitenkin huonoin masennuslääke, koska se sekoittaa keskushermoston säätelymekanismeja ja syventää masennusta entisestään.
Paniikki iskee!
Masennuksen lisäksi SSRI-lääkehoidolla voidaan vaikuttaa tehokkaasti esimerkiksi paniikkioireisiin ja pakko-oireiseen häiriöön.
Olen itsekin saanut kerran paniikkikohtauksen, enkä haluaisi saada sellaista uudelleen. Sydän alkaa hakata, huimaa, hikoilee ja tuntuu, ettei saa henkeä. Pahinta oli, etten tiennyt mistä on kyse, ja luulin kuolevani sairaskohtaukseen.
Paniikkikohtauksia esiintyy satunnaisesti aivan terveilläkin ihmisillä: väestötutkimusten mukaan jopa 15 prosenttia ihmisistä on joskus kokenut sellaisen. Useimmille ensimmäinen kohtaus tulee täytenä yllätyksenä.
Jos paniikkikohtauksia esiintyy usein, kyseessä on varsinainen paniikkihäiriö. Se liittyy usein sosiaalisiin tilanteisiin, joista on vaikeaa tai kiusallista poistua huomiota herättämättä, kuten julkisiin liikennevälineisiin tai kaupan kassajonoon.
Pakko-oireiseen häiriöön puolestaan liittyy pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja. Yleisintä on sairauksien ja bakteerien pelko, joka johtaa pakonomaiseen peseytymiseen. Pakonomaisesta epäilystä kärsivä potilas taas voi ahdistua esimerkiksi ajatuksesta, että päälle jäänyt keittolevy aiheuttaisi tulipalon, jolloin hän joutuu tarkistamaan asian useita kertoja aina ulos lähtiessään.
Lääkehoidon aikana vointini on parantunut kouluarvosanoilla kuutosesta kahdeksaan, ja suunta tuntuu olevan ylöspäin. Kuuri jatkuu vielä ainakin neljä kuukautta. Lopettamisesta ja sen vaikeudesta en jaksa vielä ahdistua, isommatkin asiat tuntuvat oikeastaan liian helpoilta. Vai näinkö helppoa muiden elämä on ollut koko ajan?
Kotikonstit depressioon
• Luovu kofeiinista
• Käytä kalaöljyä
• Syö monivitamiinitabletteja
• Syö B-vitamiineja ja sinkkiä
• Halaa neljästi päivässä
• Nuuski laventelia
• Hanki kotieläin
• Älä jumitu tv:n eteen
• Lisää kirkasta valoa
• Kävele luonnossa
• Opettele oikea hengitystekniikka
• Kokeile akupunktiota
Lähde: Mary S. Kittel (toim.)
Tohtorin kotikonstit: Depressio
