Mä aion nyt kirjoittaa vähän junajuttuja.
Vähän siitä, kuinka mä partaani naureskelen joka ainoa kerta Tikkurilan kohdalla kun juna on asemalta lähtenyt kohti Pasilaa.
Pasilassa pois jäävät ihmiset vetää takin niskaan vaikka matkaa on se joku kymmenisen minuuttia. Ja kun se kuulutus tulee: tö nekst stop: Pasila. Ihmiset nousee ja menee ovelle roikkumaan jo vaikka kuulutuksesta junan pysähtymiseen on pari minuuttia aikaa.
Miten mukavaa olisikaan istua sekin aika vielä penkissä... :)
Toki jos juna on tulossa Oulusta ja tyyppi on jo istunut sen miljoona tuntia siinä penkissä niin suon toki hänelle sen ilon, että seisoo pari minuuttia eteisessä (i tågets vestibul).
Tänään tulin takaisin Tampereelle ja taas ihmiset nousivat jonottamaan pääsyä yläkerrasta alakertaan ja ulos junasta kun kuulutus "saavumme Tampereelle jne..." tuli. Tällä kertaa vain junan pysähtymiseen meni ainakin 5min sen normaalin parin sijaan. Siinähän sitten ihmiset talvitakeissaan hikoilivat seistessään keskellä käytävää. Hassua.
Sitten ihan muuta.
Jälleen ihmettelen niinkuin tässä jo muutamana talvena kun lunta hiekoitetaan...
Onhan se totta, että jos ei hiekoiteta ja joku poloinen kaatuu ja murtaa jonkun jäsenensä.
Kuitenkin ne samat, jotka valittavat hiekoittamattomuudesta ruikuttavat keväisin siitä, kuinka kurjaa on kun hiekka pölyää kun sitä on niin paljon. Ei kohden koskaan.
Miksi pitää hiekoittaa koko jalkakäytävä? Tääällä olen nähnyt joillakin jalkakäytävällä sellaisen tyylin, missä vain puolet hiekoitetaan. Toisella puolikkaalla voi sitten kakaroita vetää pulkassa tarhaan tai mihin ikinä. Ei mee pulkan pohja ihan heti rikki toisin kuin jos hiekoitushiekan päällä raahaa...
Ei tällä kertaa muuta.