Blogi

...nyt voisin olla melkeinpä näin :)

Ajattelen sinut pois mielestäni.

Puristan sinut käsiini ja käsistäni heitän sinut ympäri maailmaa. Luotisuoraa viivaa palaat sekunnissa takaisin.

Ajattelen sinut korkealle, jään ilmaan riippumaan.

Ajattelen sinut maahan, yritän kävellä kepein mielin ylitsesi, murenen hiekaksi.

Minä haluaisin veistää menneistä laivan.
Minä haluaisin tehdä murheistä purjeen.
Ja puhaltaa.

Se on toisiks viimeinen päivä lomaa tällä erää menossa kohti päätöstään. Arkinen aherrus on edessä. Urgh. Tähän asti ollu kaks viikkoo pelkkää lauantaita ja nyt sitte iskee sunnuntai päälle kovaa vauhtia. Iik.
Ja musta on selvästi tullu vanha. Koko loman aikana en oo juonu yhen yhtä siideriä (KÄÄK) ja aamuisin ei nukuta. yhdeksään asti tai jopa vähän yli kun oikein yrittää, mut sit ei enää pysty. Mitä tää tällainen on!? Kyllä mä nyt sitte tänään oikein revittelin ja kokonaista _kaksi_ siideriä lipui kurkusta alas. Vau.

Tänään on soinu päässä kak biisiä. Tai oikeammin yks biisin pätkä ja toinen lähes kokonaan - Laura Voutilaisen Sua mielestäin en saa jne... Ja Kom-teatterin Vapauden kaiho. Hyvää settiä siis korvien välissä. Jee.

Nythän se on melkein mentävä jo nukkumaan, että se ihana maanantai olisi nopeammin nenän edessä. Plääh.

Kesä tuli ja meni ja näyttää tulevan uudestaan ainakin pikkusen ainaki vähäks aikaa.

Tänään pienellä porukalla viralliset kesän avajaispirskeet. Vaikka on kesä korkattu jo monesti ja talviturkkikin heitetty yli kuukausi sitten. VAU!

Kovasti on kesälle puuhattu menemistä ja tekemistä. Juhannuksena luvassa myös elämän ensimmäiset lavatanssit. :)
Pitäis käydä siellä ja täällä ja tuolla oon aina halunnu käydä... Eri asia sitten miten aika ja rahat kaikkeen riittää kun säästääkin pitäis jos vaikka syksyllä johonkin pitemmälle matkais. Huoh. Miksi kaiken tai ainaki melkein kaiken tartteekin aina olla rahasta kiinni? :)

Pesäpallossa ansaittu kesätauko menossa :D johan sitä on pelattukin jo. hih. Karate loppui hienosti ja nyt mua ei kukaan saa kaduilla kiikkiin kun oon niiiin hujahaja, että!

No, mut eipä tässä muuta ku junttirusketuksella eteenpäin!

Kevät mun osalta näyttää olevan tätä:

Uuden luomista ja uusia suunnitelmia
Silloin tällöin vanhan suunnatonta kaipuuta
Naurua
Kiukkua

Kaikkea just ja tasan yhtä nopeasti ku tuuliviiri vaihtuen...

Kevät on ihanaa aikaa ja kesää kohti mennessä on mukava kirota maailmaa ja iloenergian viejiä, mutta myös siunailla miten joku pienikin asia saattaa tehdä elämästä äkkiä niin merkityksellisen.

Minä rakastuin jälleen Lemmikkiin (siihen kukkaan) :)
Musta on tulossa puoliverinen karateka :)
Pesäpallokin lentää taas

Minä matkustan ensin kohti tän päivän ehtoopuolta ja saunailtaa sen jälkeen odotan uusia tuulia ja tapahtumia.

P.s.Varmuudeksi jo: Onnea 27v 18.5.! :)

Eilen.
Elämä kirkastui.

Nyt on hyvä olla.

Kiitos R :)

Kiitos myös G-pisteen toinen osapuoli. :) Ilman sua elämä vois olla vähä lokin anusta :D

Se, että raahustaa läpi päivien suuri möykky/paino/mikälie rinnassa ei tee musta kirkaamman kruunun omistajaa. Enkä haluaisikaan.
Se, että jättää jonkin ISON osan elämästään taakseen ei auta mua kevyemmin kulkemaan huomiseen. Päinvastoin.

Sielu täynnä säröjä.

'Aika parantaa, mut aina arpi jää.'

Olen väsynyt.
Enää kaksi päivää ja sitten loma!

Mä aion nyt kirjoittaa vähän junajuttuja.
Vähän siitä, kuinka mä partaani naureskelen joka ainoa kerta Tikkurilan kohdalla kun juna on asemalta lähtenyt kohti Pasilaa.
Pasilassa pois jäävät ihmiset vetää takin niskaan vaikka matkaa on se joku kymmenisen minuuttia. Ja kun se kuulutus tulee: tö nekst stop: Pasila. Ihmiset nousee ja menee ovelle roikkumaan jo vaikka kuulutuksesta junan pysähtymiseen on pari minuuttia aikaa.
Miten mukavaa olisikaan istua sekin aika vielä penkissä... :)
Toki jos juna on tulossa Oulusta ja tyyppi on jo istunut sen miljoona tuntia siinä penkissä niin suon toki hänelle sen ilon, että seisoo pari minuuttia eteisessä (i tågets vestibul).

Tänään tulin takaisin Tampereelle ja taas ihmiset nousivat jonottamaan pääsyä yläkerrasta alakertaan ja ulos junasta kun kuulutus "saavumme Tampereelle jne..." tuli. Tällä kertaa vain junan pysähtymiseen meni ainakin 5min sen normaalin parin sijaan. Siinähän sitten ihmiset talvitakeissaan hikoilivat seistessään keskellä käytävää. Hassua.

Sitten ihan muuta.
Jälleen ihmettelen niinkuin tässä jo muutamana talvena kun lunta hiekoitetaan...
Onhan se totta, että jos ei hiekoiteta ja joku poloinen kaatuu ja murtaa jonkun jäsenensä.
Kuitenkin ne samat, jotka valittavat hiekoittamattomuudesta ruikuttavat keväisin siitä, kuinka kurjaa on kun hiekka pölyää kun sitä on niin paljon. Ei kohden koskaan.
Miksi pitää hiekoittaa koko jalkakäytävä? Tääällä olen nähnyt joillakin jalkakäytävällä sellaisen tyylin, missä vain puolet hiekoitetaan. Toisella puolikkaalla voi sitten kakaroita vetää pulkassa tarhaan tai mihin ikinä. Ei mee pulkan pohja ihan heti rikki toisin kuin jos hiekoitushiekan päällä raahaa...

Ei tällä kertaa muuta.

Se, että postiluukusta kolahtelee harva se päivä jotain brosyyriä ja mainosta, paikallislehteä ja urheiluseurojen julkaisuja ei oo saanu mua _vieläkään_ laittamaan 'Ei mainoksia eikä ilmaisjakeluja, kiitos' -lappua/-tarraa tms oveen.
Enkä tajua miksi.
Mä hukun välillä niihin lehtiin. Mä todella harvoin niitä edes selaan läpi.
(voi mua kun olisin edes niitä vessassa lukijoita, mutkun en)
Sitten niitä on nurkat väärällään ennenku saa aikaseks niitä viedä pihan perällä keräykseen. Huoh.
Ja kaiken muun lisäks mä joka armaan kerran ku menen ulos talosta luen eräästä ovesta: Ei limaisjakelua! Kirjoittakaa ihmiset armaat niin, että tällainenkin ihminen lukis kaiken oikein... =)
On mullakin ongelmat.
...ja psykologisia täitä... Äsh.