Sain annoksen pyhää henkeä tänään kun osallistuin jälleen kerran partiolaisten perinteiseen Yrjönpäiväjuhlaan.
Ei minä en ole partiolainen, mutta kummipoikani ja sen sisko ovat.
Viimeiset viisi vuotta olen kyseisessä tilaisuudessa ollut mukana. Siellä uudet pienet sudenpennut vannovat valansa ja vähän isommat saavat kaikennäköisiä merkkejä kiinnitettäviksi partiopaitaan.
Tänään olin ihan pikkusen ylpee ensi syksynä vartiolaiseks siirtyvästä kummipojastani kun se ainoana laumastaan sai susi -merkin kun muut oli suorittanu vasta hukka -merkkejä :D
Ei niin, että mä mitään partioasioista ymmärtäisin, mut tänään tuli annos virsiä, partioihanteita ja Pyhän Yrjön tarinaa.
Sielu kiittää. :)
(ja yhdelle muistutus, että se toivo haluaa kunnon tikkaat, ei mitään köysitikkaita. hih.)