Blogi

Olen viettänyt kuluneet viikot Brysselissä tulevan työn parissa. Lentokoneessa takasin edelliseltä matkalla mielsin taas kerran miten kallis maa Suomi on. Tämä koskee varsinkin tavallisia elinkustannuksia kuten ruokaa ja muita päivittäistavaroita. Otetaan pari esimerkkiä. Kävin kahvilla Brysselissä ja espresso maksoi alle euron. Suomessa kun käy kahvilla espresso maksaa vähintään 3 euro ja joku latte maksaa sitten jo lähes viisi euroa. Kävimme eilen illalla ravintolassa syömässä. Ravintola oli hyvä ja ruoka mahtavaa, mutta hinnat olivat kotimaan hintoihin verrattuna about 30 prosenttia alemmat. Kävin ruokakaupassa tekemässä pari pikaostosta ja taas hinnat melkein puolet Suomen hintatasosta. Ravintolahinnat ovat Suomessa korkeat sillä alaa painaa suhteellisen kova arvonlisävero. Hallituksen olisi syytä alentaa veroa samalla kun ruoan alvi laskee syksyllä kahteentoista prosenttiin. Ravintola-ala on työllistävä ala ja siihen panostaminen on pitkän päälle sekä taloudellisesti järkevää että ruokakulttuurimme edistämistä.

Tutkimustulokset osoittivat jälleen viime viikolla että Suomi kuuluu Euroopan kalliimpiin maihin. Tämä johtuu monesta tekijästä, muun muassa meidän työvoimakuluista. Kallis ruokamme ei tosin johdu tästä vain kilpailun puutteesta. S- ja K-ketjut ovat saavuttaneet liian määräävän aseman Suomen markkinoilla. Ketjut ovat sitten synkronoineet hintansa ja tuloksena on käytännössä niin sanottu oligopolitilanne. Suomi tarvitsee tervettä kilpailu päivittäistavarakaupassa! Ihmettelenkin sitä että kilpailuviranomaiset eivät ole puuttuneet maamme vääristyneisiin markkinoihin. Nykytilanne on kuluttajien kannalta aika epäkestävä. Toisaalta kilpailuviranomaisilta ei kyllä yleensä Suomessa voi odottaa apua. Sama viranomainen muun muassa hyväksyi kaupan jossa Finnkino osti Sandrew Metronomen elokuvateatterit ja tämän myötä esim. Helsingin seudulle syntyi lähes monopolitilanne elokuvamarkkinoille. Lopputuloksena tässä taas tosi kovat hinnat. Sama viranomainen oli asialla kun Elisa osti Saunalahden ja tuloksena taas nouseva hintakäyrä kun aito kilpailu väheni huomattavasti. Suomi tarvitsee terveemmät markkinat monella alalla!

Saavun Heathrown lentokentälle purkka suussa. Olen menossa uuden EU-parlamenttiryhmän kokoukseen Bristoliin. Koneen laskeutuessa minulla on tapana pureskella purukumia ja niin myös tällä kertaa. Päästyäni terminaaliin haluan päästä purkasta eroon ja etsin katseellani tuloaulasta roskista. Ensi silmäyksellä roskista ei näy, joten teen pienen kierroksen. Tuloksetta metsästän roskista pari minuuttia – tuloaulassa ei ole roskiksia. Käärin purkan kuittiin jonka löydän taskustani ja tungen sen salkkuni ulkotaskuun ja ihmettelen roskiksien puutetta.

Samana iltana päätän tehdä lyhyeen kävelyn Bristolissa kokouksen päätyttyä. Minulla on jälleen purkka suussa ja jonkin ajan kuluttua syntyy taas roskiksen tarve. Purkka selviää suussani koko matkan takaisin hotellille sillä reilun kilometrin aikana roskista ei tule vastaan kadulla. Seuraavana päivänä palaan Suomeen ja syön aamulla banaanin matkalla hotellista juna-asemalle. Saavuttuani asemalle olen syönyt banaanin ja sama ongelma on taas edessäni – roskista ei ole missään. Lopulta banaaninkuori matkustaa salkkuni ulkotaskussa lentokentälle asti. Kentällä löydän vessasta vihdoinkin roskiksen ja pääsen banaaninkuoresta eroon. Ihmeellinen maa tämä Englanti!

Englanti on likainen maa. Joka paikassa, sisällä ja ulkona on likaista. Ei tosin mikään ihme jos ihmiset joutuvat heittämään roskansa maahan roskakorin puutteessa. Suomi on tunnetusti puhdas maa, jossa pidämme ympäristöämme siistinä ja puhtaana. Ikävä kyllä Englannista ei voi sanoa ihan samaa – on sitten kysymys katukivien puhtaudesta tai julkisten vessojen siisteydestä. Tästä huolimatta Englanti on mukava maa. Mutta please, hankkikaa julkisiin paikkoihin roskikset!

Viikko sitten pidetyt EU-vaalit toivat monia yllätyksiä ja uusia asioita mukanaan. Omalta osaltani suurta oli tietenkin se että tulin valituksi parlamenttiin. Uusi työ Brysselissä ja Strasbourgissa alkaa jo heinäkuussa. Jännittävä käänne. Odotan innolla ja energialla uusia viisivuotisia haasteita.

Vaalit toivat siis myös mukanaan suuria yllätyksiä. Perussuomalaiset onnistuivat syömään vasemmalta niin paljon ääniä että vasemmisto jäi nollille ja demarille tuli vain kaksi paikkaa parlamentista. Samalla tämä mahdollisti sen että kristillisdemokraatit saivat paikan parlamentista ja vihreille tuli jopa kaksi paikkaa. Suomen puoluekartta meni siis lähes uusiksi. Eurovaalit pysäyttivät myös kokoomuksen pikajunan, joka on edennyt voitosta voittoon viime aikoina. Varmaan ihan hyvä juttu, kokoomuksen leirissä jotkut ovat olleet pienen nöyryyden tarpeessa. Ehkäpä tämä vaalitappio tuo mukanaan myös sitä.

Suomella on 13 MEP:iä jotka edustavat meitä parlamentissa. Meillä on yhteinen haaste - EU:n ja sen päätöksenteon tuominen arkipäiväiselle tasolle ja tämän myötä kiinnostuksen nostaminen EU-politiikka kohtaan. Tästä on hyvä aloitta työt Brysselissä.

Ne ihan viimeiset ravintolaröökit vedettiin ympäari Suomena tänään. Sisätiloissa siis. Pari vuotta sitten ravintolatupakointia rajoitettiin! Olin aikoinaan vähän skeptinen - miten liberaalia on kieltää tupakointi ravintolassa? Jos savuttomille ravintoloille ja yökerhoille olisi kysyntään niin miksi niitä ei synny? Näitä samoja asioita moni kysyi itseltään ja päättäjiltä kun tehtiin uutta lakia, jonka myötä siirryttiin savuttomaan ravintolaelämään.

Pari vuotta on kulunut ja tänään umpeutuu itse asiassa myös se lisäaika, jonka jotkut ravintolat saivat - eli kahden vuoden pidennys tupakointiin. Näin jälkikäteen voidaan mielestäni todeta että siirtyminen savuttomaan maailmaan on onnistunut yllättävän hyvin. Talvella tosin varmaan harmittaa niitä joiden on pakko palella kadulla rööki kädessä. Uskon tosin että suurin osa ravintola-asiakkaista arvostaa nykytilaa. Minäkin olen mieltänyt ratkaisun hyvät puolet - oli se varmaan hyvä päätös loppujen lopuksi!

Palasimme tänä iltana viiden päivän matkalta ja totesin matkalla lentokentältä että jääkaappi onkin varmaan tyhjä. Päätimme luonnollisesti poiketa kaupan kautta matkalla kotiin. Tässä vaiheessa heräsi sitten kysymys: mihin mennä ruokaostoksille? Missä kauppa on auki klo puoli kahdeksalta sunnuntai iltana? Sitten muistin että Suomessa eletään melkein kesää ja lähes kaikki kaupat saavat pitää ovensa auki myös sunnuntaisin. Tästä säännöstä tosin on niin monta poikkeusta että sunnuntaisin ei koskaan voi olla varma mitkä kaupat ovat auki ja mitkä eivät ole. Järjetön järjestelmä!

Lopulta saavuimme paikalliseen K-kauppaamme ja totesimme iloksemme että kauppa oli auki. Saisimme siis ruokaa pöydälle myös täksi illaksi, emmekä joutuneet turvautumaan paikalliseen huoltoasemaan.

Kauppojen sunnuntai aukiolo on herättänyt paljon poliittista keskustela viime vuosina. Asiassa on vihdoin odotettavissa muutos, jonka myötä kaikki kaupat saisivat pitää auki ovensa sunnuntaisin kello 12–18 (pyhät poislaskettu). Tämä on huomattava parannus. On ihan älytöntä olettaa että me suomalaiset voisimme pitää kirjaa siitä mitkä sunnuntait ovat sellaisia jolloin hyvä valtio sallii meidän mennä ostoksille ja mitkä sunnuntait ovat "kiellettyjä" ostospäiviä. Eläköön vapaus!

Taas on yksi puoluekokousviikonloppu takana - taisi olla jo kahdestoista minun kohdalla. Kokous oli onnistunut kaikin puolin. Parasta kokouksessa oli se että tehtiin selkeitä poliittisia linjauksia vaikeissa ja tärkeissä asioissa. Mainitsen mielelläni päätöksemme siitä että samaa sukupuolta oleville pariskunnile annetaan samanlaiset mahdollisuudet lapsen adoptointiin kuin heteropareillakin on. Päätös on suvaitsevainen sammalla kun yhteiskuntamme voisi tämän myötä tulla vielä enemmän vanhempia, jotka voisivat ottaa orpolapsen perheeseensä. Päätös aiheutti tietenkin kovaa keskustelua. Moni oli sitä mieltä että yhteiskuntamme ei ole valmis tähän. Näin toki voi väittää, mutta uskon että he ovat väärässä. Mikään ei viittaa siihen että samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä elävät lapset kehittyisivät jotenkin huonommin kuin muut lapset. Pahinta on, jos rakastavat aikuiset puuttuvat kokonaan. Arvostan ja ymmärrän toki että tästä asiasta voi olla myös toista mieltä. Tärkeintä puolueen kannalta oli kuitenkin se että tehtiin selkeä päätös - uskallettiin ottaa kantaa "vaikeassa" poliittisessa asiassa. Esillä oli nimittäin komproimssi, mutta tämä siis äänestettiin alas. Hyvä me!

EU-vaalien alla olen niin kuin moni muu ehdokas kehittänyt vaalilauseen. "Alkuperäinen" lauseeni on ruotsiksi ja se kuuluu "Carl Haglund - insikt, kunnande och energi". Tästä väänsin sitten suomenkielisen version, josta pienen viilauksen jälkeen muodostui "Carl Haglund - tietoa, taitoa ja tahtoa". Olen lauseeseen tyytyväinen ja olen saanut sekä ruotsin- että suomenkielisestä vaalilauseesta myönteistä palautetta.

Toissa aamuna meinasin saada aamukahvit väärään kurkkuun kun aamun lehdessä oli kokoomuksen vaalimainos, jossa puolueen vaalilause "Intoa, tietoa ja taitoa" komeilee. Melkein identtinen lause!!! Mutta mitäs sille tehdä, minun mainoskampanja alkoi tietääkseni ennen kokoomuksen kampanjaa, olen ehtinyt painattaa vaalimatskua tällä lauseella ja sitä paitsi vaalilauseeni on mielestäni hyvä enkä ole sitä muuttamassa. On tosin myönnettävä että tuntuu vähän hassulta että kokoomuksella on melkein identtinen vaalilause - heillä on nähtävästi hyvä mainostoimisto. Haglund on taas itse toiminut mainostoimistona vaalilausetta kehittäessä. Tosin kääntäjäni otti osaa prosessiin. Nojoo, tällä mennään ja katsotaan kenellä menee vaalit paremmin, minulla tai kokoomuksella :)

Ennen vappua olin tässä blogissani miettinyt vappumarssien tilaa - olin jotenkin päätynyt siihen että nämä ovat katoava ilmiö. Olin väärässä! Kello on about 10.45 ja on toukokuun ensimmäinen päivä - olemme ystäväpariskunnan kanssa menossa autolla Kaisaniemen puistoon viettämään vappupäivää. Tavoitteena oli ennättää puistoon jo kello kymmenen tietämillä, mutta kello on jo venähtänyt melkein puoli yhteentoista. Olemme siis "myöhässä", aurinko paistaa ja piknikki häämöttää. Pari korttelia ennen puistoa liikenne pystyy kuin seinään. Ihmettelemme hetken mistä on kysymys kunnes näemme suuren joukon marssivia ihmisiä lähestyvän katua pitkin. Poliisi on siis pysäyttänyt liikenteen vasemmiston vappumarssin tieltä. Vuoden 2009 Helsingin vappumarssi ei ole mikään pieni semmoinen, marssivia ihmisiä on satoja ja Haglund voi vain todeta olleensa väärässä. Vappuna marssiminen on ehdottomasti muodissa, hyvä näin!

On sitten minunkin syytä miettiä jospa minäkin marssisin ensi vuonna vappuna jonkun tärkeän asian puolesta. For smarter capitalism maybe?

Tapahtumarikas viikonloppu on kohta ohi. Mistä ihmeen syystä viikonloput aina ovat niin lyhyitä? No jo, huomenna taas maanantai ja työtäyteläinen viikko edessä. Ja sitten on vapun aika torstaina. Vappu oli aikoinaan poliittinen juhla. Muistan vielä lapsena kun työväen miehet ja naiset marssivat vappuna. Kai he edelleen marssivat jossain Hakaniemen suunnalla. En tosin ole moneen vuoteen heistä nähnyt mitään. Tämä voi tietenkin myös johtua siitä että vappuna harvoin on politiikka mielessä. Toisaalta tämä on varmaan taas osoitus siitä että meidän yhteiskunta aikaisemmin oli paljon poliittisempi kuin tänään. Ehkä minun pitäisi harkita vappuna marssimista. Voisin vaikka marssia järkevän talouspolitiikan puolesta. Tai sen puolesta että ihmiset käyttäisivät ääntään kesäkuun EU-vaaleissa. Pitääpä miettiä ja kerätä vähän porukkaa. Toisaalta uskoisin että ainoa paikka mihin saan ystäväni marssitettua on Kaisaniemen puisto :)