Blogi

Rahhoo rahhoo.. jos vaan jaksaa, niin ylitöitä kannattaa paiskia, tästä sitä rillutteluhilloa saa. =)
No, mulla näille on ihan toinen kohde, näillä rahoilla siis. "Velat pois" on hetken epistola.

soi: Heresia- Harlekiini

Kontula. Työkaveri oli lähdössä Kontulaan hammaslääkäriin ja huvikseen katsoi että minkälaiset sivut Kontulan kaupunginosalla olisi..

Lopputulos:

http://www.kontula.fi

Mietteitä vessassa (missäpä muuallakaan) vol 1:

Mitä on aika?

Selvitetään ensin pilkunnussijain argumentit tästä pois, yksinkertaisimmillaan aika on termi. Nyt haetaan kyseessä olevan termin kuvausta, määritelmää jokseenkin selkeästi.

Mitä ihminen kuvaa ajalla? Termi aika on luotu ja sitä mittaamaan kehitetty joukko muita termejä, sekä lukuisia laitteita, joilla järjestetään tapahtumien kululle raamit, jotta voitaisiin myöhemmin katsoa mitä tehtiin jokin aika sitten, tai suunnitella tulevassa tehtäviä asioita.

Katsoi asiaa miten päin tahansa, ihminen mittaa ajalla pisteitä maailmansa tapahtumakulussa.

Esimerkiksi yhden muovikassin tapahtumakulku voisi olla runsaasti yksinkertaistettuna tulla luoduksi tehtaalla, kulkeutua kauppaan, kaupasta vanhan rouvan ostoskassina kotiin, sieltä roskapussina kaatopaikalle ja kaatopaikalla tulipalossa savuna taivaalle. Tässä kulussa on monta tapahtumaa, joista jokainen kuljettaa muovikassia eteenpäin tapahtumasta toiseen. Tälläiset tapahtumaketjut ovat aikaa, ajan kulumista.

Toinen esimerkki: Hiekanmurunen soramontussa. Mannerlaattojen liikkuessa kivestä jauhautunut murunen kulkeutuu sorankuljetuksella tehtaalle, jossa se lisätään valmisbetonipussiin. Pussin ostaa kiireessä kaksi jäbää, jotka aiemmin päivällä ostivat liian vähän betonia grilliä varten.
Auton takakontissa, betonipussissa murunen kulkeutuu lopulta grillin perustukseen. Aikojen saatossa grilli tuhotaan ja materiaali kuljetetaan rantaan uuden laiturin perustusta vahvistamaan.

Monen monta tapahtumaa, ja väittäisin että tämän hiekanmurun kulku on kestänyt kauemmin kuin muovipussin. Mutta kuinka paljon kauemmin?

Aika sinänsä on vain termi mainitulle tapahtumien kululle. Sekunnit, minuutit, tunnit jne. ovat ajan mittaamiseen kehitettyjä työkaluja, joilla voidaan tarkasti jäsentää tapahtumia. Ajan mittauksellisesti merkittävin työkalu on kalenteri. Kalenterin avulla voidaan paitsi tallentaa muistiin menneitä tapahtumia, myös suunnitella tulevaa tarkasti yhteistyössä muiden samaa kalenteria käyttävien kanssa.

Näin ollen voimme erottaa ajan mittaamiseen käytetyt termit ja työkalut itsestään Ajasta ja saavumme loppupäätelmään:

Aika on kaiken olevan tapahtumakulkua.

Tästä voitaisiin teorisoida toki pidemmällekin, jääkö ajasta jälki, muodostaako tapahtumakulku ns. putken, jolloin esim. ajassa taakse matkustaminen olisi mahdollista, vai olemmeko hetken vankeja?

Suosin itse teoriaa, jonka mukaan aika kaareutuu ja päättyy lopulta siihen mistä alkoikin. Tai oikeastaan "päättyy" on väärä sana, koska tuossa hetkessä kaikki alkaa alusta.
Miten tuo selitetään, I have no clue, siitä en olekaan selitystä kuullut että miksi aika (eli tapahtumakulku) alkaisi alusta.

Jeps, kello on liian paljon tälläisten miettimiseen. Sitten katsomaan jakso Lost Roomia.

Öitä. =)

Viikon mökkitournee takana ja olo sen mukainen. Ok, tournee oli ohi jo neljän aikaan kun kaveri heitti mut kotiovelle, sen jälkeen katsastin sähköpostit ja nukuin pari tuntia.

Mökkitournee kesti viikon, alkaen perjantaista. Matkustettiin neljän miekkosen voimin Imatralle kaverin möksälle. Siellä oleiltiin sunnuntaihin asti, saunottiin, juotiin ja pidettiin hauskaa. Ammuttiin tölkkejä ilmakolla (yllättävän hauskaa puuhaa), petanqueta muutama peli, mölkkyä ja noppapelejä. Siinä sivussa tietty grillattiin, saunottiin ja nollattiin tehokkaasti (eli kumottiin juomaa).

Sunnuntaina Jones lähti kotia kohti, ja töitä tekemään viikoksi. Me muut kolme jäimme paikalle. Tässä vaiheessa peruin osallistumiseni Sulkavan soutuihin. Reväytin käteni "kuulan" eli kiven työnnössä, enkä tosiaan aikonut ottaa sitä riskiä että joutuisin vetämään buranaa viikkotolkulla.
Ei niin yllättäen poisjäämisilmoitukseni ei saanut hyvää vastaanottoa, sillä miespulaa ilmeisesti oli jo veneessä. Suostutteluista huolimatta pidin pääni enkä mennyt soutamaan.

Imatralle jäätiin siis mökkeilemään ja maanantaina joukkoomme liittyi kaverini serkku, Jari. Jarppa saapui paikalle ja jatkettiin hyväksi todettua mökkioleilua. Muutamat osumat otin siinä maanantaina, toinen pieni palovamma sormeen röökistä, toinen repeymä pikkurilliin ilmakon latausvirheestä, eli normaalia pientä mökkiosumaa.

Mainitsemisen arvoiseksi nousee Imatran puolella ehdottomasti Imatran Onnela, joka oli kerta kaikkiaan täynnä kauniita naisia. Sinne suunnattiin keskiviikkoiltana.
Paikka on prosentuaalisesti kiistämätön ykkönen ikinä. Missään en ole nähnyt niin montaa kertakaikkiaan ihanaa naista yhdellä kerralla. Kaikki pongot Imatralle naiskaunedesta!

Imatralta jatkettiin Keuruulle toisen frendin mökille. Tie 62 ja 400km matkaa taittui yllättävänkin nopeasti, osittain mukavasti ylläpidetyn vauhdin ja hyvien ohitusten ansiosta. Perillä seuraan liittyi Matti. Maza oli paikalla ennen muita, ja koska ei saamillaan avaimilla päässyt sisään mökkiin, tervehti meitä matkalaisia pihalta Koff kädessään.

Koska muillakaan ei ollut suurempaa onnea avainten kanssa, aloitettiin tiirikointi- ja vääntöyritykset. Soitimme myös Keuruun poliisille kysyäksemme mahdollista lukkoseppää joka päivystäisi kesäaikana. Heidän antamansa numero oli sama jonka saimme Enirolta, mutta miekkonen toisessa päässä ei suvainnut vastata, liekö ollut lomailemassa, tai kännissä. Lopulta sisään sivupuolelle mentiin ikkunan kautta, jotta saataisiin sisältä avaimet pääpuolen oveen.
Kuitenkin tiirikointimme oli rikkonut lukon, joten jouduimme murtamaan oven tyysten. Lopulta pääsimme sisään ja ensimmäisenä suuntasimme saunomaan kuten kunnon murtautujien kuuluukin.

Loppureissu Keuruulla oli suhteellisen rauhallista, ilman onnettomuuksia tai erikoisempaa tapahtumaa. Torstaina pelasimme ostamallamme pokerisetillä Texasia, panoksena voittajalle siivousvapaa lähtöpäivä. Jarppa vei kyseisen potin. Toisen pelin voitti Markus, joka sai palkinnoksi tuopillisen häviäjiltä kunhan samaan raflaan satutaan.

Lopulta perjantaina jatkettiin Pälkäneelle Joneksen mökille. Jones saapui paikalle ja lisämiehitystä saatiin Tommin ja Nooran muodossa.

Pälkäneellä ajanviettoa edusti saunominen ja Texas Hold 'em-pokeri, jota pelattiin tällä kertaa häviäjän panoksella, eli voittaja saa kylmän oluen, kolme häviäjää juovat kukin hyvin lämmennyttä olutta. Itse jouduin ensimmäisenä hörppimään kohtuukuvottavaa taskulämmintä Olvia.

Lauantaina, heti kun nurmikko oli ajettu, aloitimme lentopalloturnauksen. Pelejä pelailtiin normityyliin sekajoukkuein. Ensimmäistä kertaa saaren historiassa erä pääsi venymään pisteisiin 19/19, jonka lopulta Team Sukulaiset (kaikki kolme samaa sukua) vei lopputuloksenaan 21/19. Hyvät pelit kuitenkin, ja mukavaa oli pelata vaikka häviävässä joukkueessa pelasinkin, sen verran hyvät pallot saatiin aikaan.

Kotiin matkattiin sunnuntaina siivousten jälkeen. Kuten jo yllä mainitsin, nukuin pari tuntia, ja koska unien jälkeen viikon väsy oli hieman talttunut, lähdin paikalliseen yhdelle. Yhdestä innostuneena hain kotoa paremmat varusteet niskaan ja suuntasin keskustaan.
Breezessä join yhden ja jatkoin sitten Eatziin tarkoituksenani moikata ravintolapäällikköä jos sattuisi olemaan paikalla.

Sain kuitenkin kuulla että kaveri oli vaihtanut paikkaa. Otin ylös nykyisen ravintolapäällikön numeron ja pelasin muutaman Texasin photoplayllä. Ensimmäisessä setissä vastassa oli kaksi konepelaajaa ja joku Kimmo keskisuomesta. Vein potin tyylipuhtaasti.
Toisessa pelissä menetin johtoasemani AK korteilla jollekin Saksasta asti pelaavalle jannulle.

Sain photoplay-Texasista kipinän mennä Grand Casinolle pelaamaan sunnuntaiturnausta. Toteutin ideani ja paikan päällä totesin että turnausta ei enää ole, vaan tilalle on tullut ns. Sit n' Go-peli. Eri hintaisia pöytiä, joissa pelataan kolmelle parhaalle rahaa. Otin paikan halvimmasta pöydästä heti kun sain pelirahat Ruletista, nollan kiinnivedolla.

Pöytää pelasin väsyneen varmuudella. Safetyä yritin vetää, mutta päädyin tekemään muutaman onnekkaan maksun semikäsillä. Pian olin jo Chipleader ja päätin pitää tauon, kun pöydässä oli viisi pelaajaa. Palatessani meitä oli enää neljä. Jakaja teki hallaansa ja foldasin varmaan viisi kättä putkeen.
Kun vihdoin sain pelattavat kortit, oli pöydässä enää kolme pelaajaa. Eka jako meni chippejä janoavalle heikolle, mutta toka, jossa sama kaveri veti all-inin, jäi minulle. Pre-Flop All-in ja minulla kädessä 8-10 eri maata. Järkeilin että kaverin vetää rohkeaa saadakseen jo hyväksi kasvaneen potin, ja näin kävikin. Vein potin ja tilanne siirtyi yksi vastaan yksi-peliin.

Peli näki lopun kun jakajaa vaihdettiin ja totesin jakajalle että jos hän jakaa minulle 2-3 niin vedän all-in. Ja niin siinä kävi että minulle tuli käteen 2-3. All-in, Showdown, ja vastustajalla KK. Yllättäen peli loppui tähän jakoon. Sain kuitenkin vaivojeni palkaksi 150e toisesta sijasta. Paremmin kuin olin odottanut, joten tyytyväisenä palasin kotiini.

Ja kirjoitin tämän hyppivän ja huonoa kielenhallintaa osoittavan tekstinpätkän. Kello on tällä lyömällä 03.20 ja taidan käydä nukkumaan.
Hyvää yötä!

Molemmat peruttiin. Viime viikolla peruuntui samasta syystä kuin tälläkin, eli osanottajien vähyyden takia. Viimeksi olivat poissa perämies ja etupari, eli se siitä, tällä kertaa puolet soutajista olivat työmatkalla ulkomailla asti.

Menin salille, vedin jalkatreenin ja soudin laitteella sen 5km toppia, sellasta vauhtia jos pystyis pitämään Sulkavalla yllä aallokosta ja vastatuulesta huolimatta, niin 60 km olis ohi 4h40min.. Se on vaan siinä että 5km on vasta vajaa kymmenesosa koko Sulkavasta.

Nyt vuorossa on Matti Nykänen raisk--ööh, coverillaan Pellen supermegahitistä Moottoritie on kuuma.

"Elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa, olen tulessa!
Rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää, nousta tuulen selkään.
Vaikka sylisi on samettia ja maailma on asvalttia.

Sisko tahtoisin jäädä mutta moottoritie on kuuma
kaupunkien valot mulle huutaa, tahtoisin selittää
mutta laiva odottaa
sä olet mulle unelmaa, mutta maailma on totta!"

Tota. Ööö.. aivot on tööt, järki on piip, ajatus on klop, Matti pliis stop.

Okei. Kaikki me ollaan kuultu Matin oma flop.. hitti "Elämä on laiffii". Ja me tiedetään miten Matti määk.. siis laulaa. Ei hele, oottakaa, mun on pakko vaihtaa tää musa pois - no niin, nyt on parempi, keskittymiskyky parani heti 120 prosenttia.
Bändi soittaa puolisydämellä ja Matti laulaa koko sydämellään. Ja kuuntelija toivoo, että osat olisivat toiste päin. Bändi soittaisi koko sydämellään ja Matti vain puoliksi laulaisi. Pakko pistää biisi taas soimaan, ei pysty enää muistamaan miltä se kuulostaa, niin ne sanoo, huonot jutut unohtuu nopeasti. Tähän meni alle kolme minuuttia. Varmaan jonkin sortin Guinnesin ennätys.
Tämä biisi saa todella toivomaan, että Matti olisi jossain hyppyrin nokassa liitämässä pois. Avainsanoina "liitämässä" sekä "pois". Sitä huomaa jäävänsä kiinni fantasiaan, jossa Matti leiskauttaa uransa hurjimman hypyn ja jää kiertoradalle. Avainsanoina "jää" sekä "kiertoradalle".
Tässä, enkä pilaile, laulussa on jotain mikä saa miettimään puukkoon tarttumista ja oman henkensä riistämistä.
Mutta pelkkä ajatus puukosta johtaa heti seuraavassa ajatusportaassa Mattiin ja Merviin. Se siitäkin ideasta.
Onneksi laulun voi sulkea kätevästi painamalla soittoohjelman stop-namiskaa..

ei jumalauta.. ei ole totta..

(Kone jumiutui kuin paholaisen tahdosta. Mikään kohta näytöllä ei reagoinut pointterilla klikkaamiseen. Vain Matin biisi jäi soimaan.
Matti kaatoi Windowsin. Jotenkin en ole yllättynyt.)

* Se mikä ei tapa, vituttaa.

* Itseäni olen aina kiittänyt ja kiitosta on riittänyt.

* Odottavan aika on yleensä alle tunti.

* Tili tuli, tili meni. Näkikö kukaan kumpaakaan tilannetta?

* Parempi pää täynnä, kun kymmenen oksalla.

* Niin makaa kun sattuu sammumaan.

* Laatta on heitetty.

* Viina on viisaiden luoma.

* Kahden aina kalliimpi.

* Ken leikistä suuttuu, se ottakoon diapamin.

* Avainrengas on kätevä pikku härveli, jonka ansiosta voit hukata kaikki
avaimesi kerralla.

* Hölkkää, niin kuolet terveempänä.

* Idiootit pitävät yllä järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen.

* Ihmiset ovat kuin viinit, huonot muuttuvat vanhoina happamiksi, hyvät
tulevat vanhetessaan yhä paremmiksi.

* Ihmisillä, jotka väittävät, etteivät anna pikkuasioiden häiritä
itseään, ei ole koskaan ollut hyttysiä makuuhuoneessaan.

* Ihmisiä on kolmenlaisia. Niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka
eivät osaa.

* Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

* Kun on korviaan myöten kusessa, on parempi pitää suunsa kiinni.

* Kysyvä ei tieltä eksy, hän on jo eksynyt.

* Meille on annettu kaksi lahjaa, joita tulisi käyttää mahdollisimman
paljon - huumori ja mielikuvitus. Mielikuvitus korvaa sen, mitä emme ole ja
huumori auttaa meitä hyväksymään sen mitä olemme.

* Mitä enemmän asioita tietää, sen enemmän tietää asioita, joita ei tiedä.

* Naura ongelmillesi, niin kaikki muutkin tekevät.

* Se viimeksi nauraa, joka hitaimmin ajattelee.

* Se parhaiten nauraa, jolla vahvin lääkitys.

Katsotaas saanko kirjoitettua humoristista pakinaa musiikkia arvostellen:

ANSSI UMPIKELA - LIEHUVA LIEKENVARSI

Korvissa soi. Ihan kirjaimellisesti. Kuuntelin nimittäin tässä Anssi Umpikela-artistin (vitsi?) coveria Timo Turpeisen Liehuva Liekinvarsi-biisistä.

--
Sillä yksi oli liehuva liekinvarsi
ja toinen oli kuivaa puuta
ja minä olin tulehen tuijottaja
jolle tuli niin tukalasti kuuma
--

Jassoo, sano laama ja juoksi dyynin taa. Ja niin teen kohta minäkin jos tämä saakelin skeida jatkuu vielä pitkään. Ja pitkälle saan juostakin ennenkuin ensimmäisenkään dyynin taa ehätän. Eikä se tunnu niin huonolta idealta juuri nyt kun Umpikela korisee tätä suloa korviini. Mun tuurillani siellä dyynin takana olisi Anssi Umpikelan Saharan-keikka. Ja minulla taskussani lippu. Eikä mitään juotavaa tietenkään, mutta keikkapaikalta sitä saisi. Huu, pelottava ajatus.
Ja ettepäi!
Anssi Umpikela. Mahtava artistinimi. Eikun ihan tosi, mahtaa olla kalamieskin tuo Anssi. Kelatkaapa, Umpikela. Ei ihan joka virvelistä sellaista löydy. Vain niistä joissa on sellainen. Siis umpikela.
Okei, tunnustan, yritin vaihtaa puheenaihetta. Sori.
Takaisin biisiin. Argh, en mä haluu! Tää on ihan hirveetä. Ainoa mikä tässä on hyvää on lyriikat. Laulu, tai no mitä toi nyt sit onkaan toi ääntely, kuulostaa siltä, että Anssi on käynyt studiolla juotuaan viikonlopun viskiä ja poltettuaan ainakin kolmekymmentä toppaa röökiä. Ihan tosi. Ääni on niin karhea, että sillä voisi hioa kesämökin kulmat pyöreiksi.
Ja soittimiin; joku "Trio Kesäilta" on otettu studioon, kitaristi on opetettu vetämään tiukempi riffi, sille on näytetty mistä Gainin saa täysille ja Treblen alas skittavahvistimesta. Rumpaliin on pumpattu litra piristeitä, annettu kapulat käteen ja näytetty mitä kolmea osaa setistään hän saa takoa. Basisti käyttäytyy kuin normaali basisti. Säätää siis vahvarinsa niin juuri kovalle, että basson ääni häviää jonnekin taustalle. Vai olisiko tuokin studion naapurissa asuvan perheen pesukone, joka siellä taustalla metelöi?

Vai voisiko olla että miksaaja olisi ryssinyt tämän homman? Kaikki olisi ollut ihan täysin enkelitason hittikamaa, mutta sitten, matkalla studiosta miksaajan kautta julkisuuteen olisi päässyt käymään missaus? Siis miksaus, sori, my bad... tai siis miksaajan bad. Tai en mä ees tiedä. Tää oli tässä.

Beatboxingin jumala tulee ranskasta, kaverin nimi on Joseph, ja tässä on halukkaille linkki, tsekatkaa:

http://www.youtube.com/watch?v=lkoaCmzIF4M

Jos iski kärpänen, laittakaa hakuun seuraavat:

Rahzel
Roxorloops
Beardyman

kärkikolmikko on tuo, mutta Josephin vedossa on vaan jotain.. enemmän.

Se stanan airo, siinä oli jotain vikaa. Perämies huomauttikin kerran että ei tartte uittaa niin syvällä sitä airoa. No hiddo, enhän mä uittanutkaan, hemmetti, omalla painollaan se sinne veteen meni, niinkuin pitääkin, ja sitten polkaisu, selkä, veto. Ja palautus.
Oli ihan pirun raskasta, vaikka yritin lopulta pitää airoa lähempänä pintaa painamalla kahvasta alas vedon aikana.

Vain 12km lenkki heitettiin, Sulkavalla olis edessä sit piirun vajaa 60km. Pakko alkaa pidentämään treenilenkkiä, muuten ei tuu ensikertalaisen soudusta yhtään mitään. Ja pakko alkaa duunaamaan pastaa soutupäiville, siinä on energia-arvot kohillaan. Lihakeitto, jonka vedin kahden aikaan ei jeesannut yhtään enää treenien aikaan viideltä, nälkä iski puolimatkassa. Hirveetä repiä vastatuuleen kun nälättää. Alpenin mysli-jugurtti-patukka ennen ja jälkeen soudun tasas hieman, mutta onneks kämppis oli tehnyt pastaa, josta sain osan ottaa kotiin tullessa.

Nyt on kuitenkin hyvä fiilis, ja huomenna saa nukkua pitkään, vapaapäivä nääs. Taidankin suunnata unten maille, väsyttää niin maan pirusti.

Rauhallisia unia lukijoille.