Vipinää kulahtaneeseen parisuhteeseen?

Inspiraatio iski taas luettuani erään lehtisivuston lööpeistä (eihän sitä nyt voi mainostaa ilman korvausta) kuinka kohua herättänyt nettisaitti on saapunut myös Suomeen. Kyseessä tietysti Victoria Milan -sivusto, joka on tarkoitettu varatuille ihmisille salaseuran haussa. Toisinsanoen seksisaitti varatuille näin maalaistollukan näkökannalta, mutta eihän tietenkään sovi unohtaa, että hakevathan varatut myös sitä "henkistä yhteyttä" ja "yhdessäoloa".

Saitti perustelee olemassaoloaan sillä, että noin kolmasosa normi deittisivustoilla pyörivistä ihmisistä (miehistä) ovat parisuhteessa ja joutuvat täten joko valehtelemaan suhdestatuksensa saadakseen piparia, tai sitten avoimesti asiaan suhtautuvat henkilöt jotka hakevat sitä piparia. Samaisen nettilehden toisessa lööpissä huvittavasti kerrottiin myös siitä, kuinka Dallasin Jr. tykkää suomalaisesta piparista... Eikö se jo kuollut? No se olikin sivuseikka... Sivusto siis tarkoitettu tyypeille jotka voivat nyt avoimesti kertoa olevansa varattuja ilman valehtelua (mahtanee olla suuri helpotus?) mahdollisille suhteen ulkopuolisille piristäjille. Pakollinen paha vielä se valehtelu sille olemassaolevalle kumppanille, mutta hei? Ehkä kyseessä onkin avoin suhde? Eihän sitä voi tietää.

Jokainen, varsinkin naiset, jotka ovat edes jossain määrin kokeilleet nettideittejä, saavat 110% varmuudella ainakin yhden piparinwonkausviestin varatulta ihmiseltä. Onko tämä uusi saitti nyt meidän rehellisten sinkkujen pelastus? Saako tämä Victoria Milan -sivusto kaiki varatut ryntäämään oitis sinne? Ja saako se myös liikkeelle heidät, jotka tarkoituksella hakevat varattua seuraa leikkikavereikseen? Wohoooo! Ei enää turhia wonkausviestejä saati turhia pettymyksiä valehtelevien kusipäätyyppien ansiosta, jotka parin kuukauden tapailun jälkeen osottautuvatkin jo varatuiksi! Toivossa hyvä elää tuumas lapamato?

Pettämistä perustellaan aina mitä mielenkiintoisimmilla selityksillä. Tyypillisiä ovat seksin, läheisyyden, intohimon ja jännityksen puute suhteessa, tai normaalit "meillä on lapsia ja talolaina, emme voi erota" tyyliset vastaukset. Ja taas on tällanen tavallinen maalaistollukka leukaluu lattiassa ja ilme naamalla, joka kuvaa täyttä ymmärtämättömyyttä. Anteeksi ja mitä?

Itselleni kun on aivan ja täysin itsestäänselvyys, että parisuhteessa ei petetä. Millään tavalla eikä missään muodossa. Jos jokin asia suhteessa tökkii, niin sille asialle tehdään jotakin tai lähdetään eri teille, siinä se. Minä en näe muita vaihtoehtoja tai nyansseja. Normaalioloissa. Tietysti voisin kirjoittaa aivan eri merkinnän siitä, että missä vaiheessa kokisin pettämisen "sallituksi", ja ehkä sen teenkin, mutta en lähde sitä nyt ruotimaan enempää. Sanon siihen vain esimerkit jotka voivat liittyä esim. kumppanin vakavaan sairastumiseen tai vaikka työn, joka pakottaa erilleen pitkiksi ajoiksi toisistaan. Ja silloinkin koen, että ehkä se ero on sittenkin parempi vaihtoehto, mutta kyse onkin ymmärtämisestä.

Enihuu. Miksi ihmiset pettävät? Miksi ollaan ylipäätään parisuhteessa, jos kuitenkin kiinnostaa enemmän juosta ympäriinsä? Miksi parisuhteessa elävät antavat kallisarvoisen suhteensa kuolla pystyyn? Miksi parisuhdetta pidetään itsestäänselvyytenä jahka sellaisen on itselleen saanut? Miksi riudutaan paskassa suhteessa? Miksi rehellisyys ja kommunikaatio sen kumppanin kanssa on niin helvetin vaikeaa? Miksi pidetään kulisseja pystyssä vaikka niiden takana kuohuu ja pahasti? Miksi koetaan asia niin, että ruoho aidan toisella puolella on vihreämpää, vaikka se siltikin on sitä aivan samaa ruohoa kuin omallakin pihamaalla? Mitä sinä itse olet tehnyt viimeaikoina pitääksesi suhteesi mielenkiintoisena?

Tuossa muutama kysymys jota itse pohdiskelen, mutta myös niitä, joita esitän ystävä- ja kaveripiirilleni keskustelun muodossa. Viimeksi kävin erään keskustelun miespuolisen kaverin kanssa joka valitti yllättäen sitä, että seksiä ei ole suhteessa ollut pitkään aikaan. Kysyin suoraan, että mitäpä olet itse asian eteen tehnyt? Kaveri katsoi hölmistyneenä ja tuumasi "Täh?". Miehet. Esitin sitten muutaman näkökulman näin naisen kannalta (tunnen kyseisen pariskunnan molemmat osapuolet):

" Siis oletatko sinä Pertsa (nimi muutettu), että Pirkko (nimi muutettu) on innosta oikeena jalat levällään heti ku ite raahaudut duunista himaa suoraan sohvalle ja isket sen telkkarin päälle? Ryhdistäydy hyvä mies ja ole oikeasti se Mies. Pistä se Pirkko haluamaan sinua, se on sun tehtäväs. Äläkä ny jumalauta oleta, että se läpsäsy perseelle ku toinen tiskaa oman duunipäivänsä päälle, saa naisen sinua haluamaan? Joo haluaahan se, iskeä kaulimella sua ottaan.

Tee kerrankin vaikka ruoka valmiiksi ku Pirkko tulee himaan. Siivoa. Iske kukkia pöytään. Kehu ja ole romanttinen. Tarjoudu hieromaan kipeät jalat tai hartiat. Ole lähellä ja halaa, juttele, kysy kuulumisia, kuuntele mitä toinen kertoo! Puhukaa toisillenne ja olkaa rehellisiä. Anna Pirkon olla nainen, ole sinä se mies. Tarjoudu pitämään lähellä ilman seksiä jne. jne. Ja tajua perhanan pahvi, että tee tätä jatkossa ihan kyselemättä tai pyytämättä, huomioi toinen."

Viesti taisi mennä perille, koska "Pirkko" oli kuin Naanatalin aurinko kun hänet tuossa näin. Tulipahan asiasta juteltua hänen kanssaan ja tuumasin siihenkin sen, että tajua nyt sinäkin pahvi tehdä oma osuutesi. Panosta siihen suhteeseen, eläkä perkele mene pitämään moista kohtelua itsestäänselvyytenä. Taisinpa pitää siinä palopuheen myös Pirkolle... Ehkä siinäkin meni viesti perille, koska sain itkuisen "Kiitos" vastauksen ja halauksen. Joskus vain pahveja pitää ravistella väkisin hereille, hellyydellä ja rakkaudella toki.

Parisuhteen kulmakivet: Luottamus, rakkaus, seksi ja kommunikaatio. Jos perusta on alun alkaenkin valettu vinoon tai puutteellisesti, sitä on vaikeaa enää korjata kun sen päälle on kaikki rakennettu. Se kaikki voi romahtaa alta aikayksikön. Jos kuitenkin perusta on vakaa kivijalka, sen päälle on hyvä rakentaa. Ja huomioida myös se, että aika ajoin se rakennelma kaipaa myös remonttia, uudistustöitä, pintaehostusta jne. ja siihen pitää olla varautunut jo alunperinkin, eikä leikkiä yllättynyttä ja kauhistunutta, kun tarvitaankin se odotettu putkiremppa. Mikään ei kestä oman onnensa nojassa ajan saatossa, vaikka kuinka hieno pytinki olisikin valmistushetkellä. Kyllä siinä rapistuu kauneinkin marmori jollei sitä huolla. Tai pahimmassa tapauksessa tippuu päähän, kun alunperinkin on istutettu aivan väärään paikkaan. Kyllä, viittasin maalaistollukkana siihen ison kylän marmorifiaskoon.