Ruusuilla tanssiminen…

…on varattu niille, joilla on paksupohjaiset kengät, ettei piikit pistä. Tosin hyppäisin ilomielin paljain jaloin siihen ruusukasaan jos siitä hyvästä pääsisin tästä selkäsärystä. Oli taas vähemmän fiksu tempaus osallistua kakarakesteillä popcornisotaan…

Kolotusta ja vihlontaa jo sunnuntaista lähtien, vähemmälläkin muuttuu kärttyisäksi. Eniten raivostuttaa kun ei kykene edes tavaroita poimiin lattialta-onneks muksut on ihmeen pitkäpinnasia ku äiskä hyppyyttää nostaan sitä ja tätä.. Tottuneet kai kun selkä reistannu lähes ian kaiken.

Luulin kyllä jo päässeeni tästä vaivasta, sen verran paljon jumppaa ja kävelyä pakottanu itteni harrastaan vaik luonto vetääkin sohvanpohjalle yhtenään. Täytynee jälleen muuttaa ylläpito-ohjelmaa jahka pahin kipu hellittää. Tällä kertaa toivoakseni suht äkkiä,kävelykunnossa kun pysyny kaiken aikaa.

Onneks on viikonloppu eikä mitään luvattuna, ehtii keskittymään selän huoltoon ja lepoon.Unetkin jo pätkii..