Kuin ollakaan, joidenkin kanssa on niin helppo jutella-toinen tajuaa jo ottaluullaan mitä tarkoitan. Hetken tuttavuuden jälkeen pystyy vaikka täydentämään toistensa lauseet ja viestintä siirtyy ylivaihteelle-kuinka riemullista onkaan viestiä ja tulla ymmärretyksi =D
Ainoa huono puoli taitaa olla se, etten o kyllin itserakas ihastuakseni ihmiseen, joka tuntuu olevan sisältä samanlainen kuin itse. Vähän sais olla särmää…
Ei kuitenkaan siinä määrin, ettei toinen tajua aatoksiani vaik rautalangasta vääntäis. Kokeiltu on-kirjaimellisesti. Vieläkin taitaa olla kieppi varaston katos siltä varalta et tarttis antaa sanoilleen konkreettinen muoto ;D
Kait se kultainen keskitie pitäis tässäkin asiassa löytää.. Ihmemaa Oz-täältä tullaan 🙂