Erehdyin Stockmannille ruokaostoksille, jossa pitkästä aikaa pääsin nauttimaan joululaulujen iloista. Ja vielä jostain käsittämättömästä syystä englanninkielellä. Taas pitää sietää yksi kuukausi näitä aivokuolleita jollotuksia… No, muistanpa ottaa tästä lähin oman soittimen mukaan.
Jotain minun ja joululaulujen yhteensopimattomuudesta osoittaa se, ettei edes vanhempieni harjoittama 15 joulun aivopesu (he soittavat niitä läpi joulun) saanut minua sietämään näitä yli-imeliä lällätyksiä.
Muttei huonoa ettei jotain hyvääkin. Näitä inhokkeja kohdattuani tajusin taas miten tärkeää musiikki minulle on, ja miten paljon se vaikuttaa mielialaani. Parhaat biisit saavat aikaan melkein orgasmiin verrattavia hyvänolon ryöppyjä. Ei saasta, nyt harmittaa ihan tosissaan etten ottanut soitinta mukaan. Tätä kirjoittaessa tuli aivan hirveä musiikinhimo. 🙂