Viitaten eiliseen blogimerkintääni, totean, että kello on pian varttia vaille iltakymmennen ja minä vasta lopettelen työpäivää, joka alkoi n. klo 6:30. Aamupäivällä kävisin pikku junareissut ja lopun päivää olenkin sitten ”laskeskellut rahoja”.
Mitä tähän voisi sanoa? Mene kotiin siitä!
Jep. Kone kiinni ja Makuunin kautta elämään jonkun toisen fiktiivistä elämää. Irtautumaan todellisuudesta. Ai niin. Onhan minulla kotona toinenkin eskapismiväline – Sielun pitkä pimeä teehetki. Ellei elokuvataide siihen kykene, saa Douglas Adams kyllä sanataiteellaan minut muuttamaan molekyylirakennettani ja matkaamaan Jonnekin.
Ja nyt se on. 21:45.