Asuntooni saapui eilen outo lintu. Ei kai tuo mikään ihme lie, sillä tähän aikaan vuodesta etelästä lentää monenlaista siivekästä pohjoista kohti. Tämä jäi kuitenkin iäksi. Ai mistäkö sen tiedän? Kantoi mokoma munansakin mukanaan. Kultaan kiedotun ja komean kokoisen. Kyllä se kovasti tosissaan tuntuu olevan.
Herra Huun katse on kovin hämmentynyt. Tuossa se tuijottaa (liekö hieman kierosilmäinenkin?) minua keltaiset tulppaanit taustallaan, viinupullon päällä nököttäen.. Pikkuisen orvon oloisena. Täytyy varmaan seuraavalla sopivasti koordinoidulla etelänmatkalla hankkia sille vaimoke?
Herra Huu on perusväritykseltään yönsininen. Pään töyhtö on musta, samoin huomiota (ja kunnioitusta) herättävän kokoinen nokka. Kovin äänekäs kaveri ei ole. Olen yrittänyt opettaa sitä talon tavoille hokemalla puoliääneen sanoja ”oho” ja ”auts”, mutta ei taida olla matkijalinnun aineksia tässä siipiveikossa?
[i]Merkintä lisätty jälkikäteen lankalauantain kuumehoureessa, joten kaikkinaiset virheellisyydet tekstin oikeellisuudessa ja asiasisällössä jääköön omaan arvoonsa.[/i]