Milloin itkit viimeksi?
.. kysytään keskustelujen Naistenhuoneessa. En yleensä ”itkeskele” turhia, eli en ole kovin itkuherkkä, vaikka syvästi tunnenkin. Silmät saattavat toki kostua häissä tai hautajaisissa ja joskus jopa vahvoissa elokuvakohtauksissa (Sinkkuelämässäkin kertaalleen :D), mutta en muista koskaan itkeskelleeni. Pettymyksen paha mieli muuttuu helpommin raivoksi (jonka puran liike-energian kautta), kuin itkuksi.
[i]Ikuisuus, yksi huokaus vain.[/i]
Viimeksi yllätin itseni neljä päivää sitten, kun ihan muuta etsiessä osuin vahingossa Tehosekottimen Hetken tie on kevyt -kappaleen äärelle. Jo ensimmäisten sävelten aikana tunsin miten jossain sisällä pato murtui ja uskomattoman suuri kaipaus täytti mielen ja sydämen. Kyse ei ole pelkästään yksinkertaisen kauniista melodiasta tai herkistä lyriikoista, ei esittäjän äänestä tai tavasta käyttää lahjaansa. Kappaleeseen ei myöskään liity muistoja. Se vaan tuntuu nyt siltä.
[i]Kun yössä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata, ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.[/i]
Kuuntelin biisin ja kun se loppui, kuuntelin sen vielä toisenkin kerran. Annoin itkulleni aikaa sen enempää miettimättä mistä ja miksi se tuli. Toisen kuuntelukerran jälkeen oli jo helpompi hengittää ja vedin itseni takaisin perustilaan.
Tänään, kesken työpäivän, kuulin tutut sävelet radiosta. Suljin silmät ihan pieneksi hetkeksi ja onnistuin taikomaan hymyn ennen kuin jatkoin töitä.