Jonain päivänä vielä onnistun!

Vaikka epäonnistuminen tuntuu tässä asiassa juurtuneen syvälle selkärankaan tai jonnekin, niin kyllä se päivä vielä minullekin koittaa. No, tänään se ei kuitenkaan sattunut kohdalle, vaikka kaikki oli melkein täydellistä. Nyt en tarvinnut fillaria tai murhanhimoista asiakasta. Kotiinhan ne pahimmat caset sijoittuu?

Olin jokin aika sitten laittanut pesukoneen päälle ja jäin föönailemaan hiuksia johonkin malliin vessan peilin eteen. Juuri kun kone alkoi syytää ensimmäisiä pesuvesiä ulos sisuksistaan, tajusin että en ole taaskaan (jo neljäs kerta) laittanut letkua lavuaarin reunan yli (saati hankkinut lavuaarin viemäriliittymään sitä putkenpätkää, johon letkun saisi nätisti lavuaarin alla liitettyä). Vain silmänräpäys sen jälkeen kun oikean jalan varpaat olivat kastuneet, hapuili käteni poistovesiletkua jostain lavuaarin oikealta reunalta. Käden tavoittaessa putken välähti aivoissani kysymys ”missä on fööni?”. Samalla kun oikea käsi siirsi poistovesiletkua lavuaarin reunan yli, ymmärsin että olin tekemässä yhtä elämäni suurimmista virheistä. Fööni puhalteli leutoja tuuliaan iloisesti lavuaarin pohjalla tietämättä että oli piakkoin saamassa pari ämpärillistä n. 40 asteista vettä niskaansa. Ja minä mojovan sähkölatingin.

Olisinpa saanut sen kaiken nauhalle. Millisekuntien aikana föönin pistoke irtautui kuin itsestään sähköverkosta ja aparaatti lensi olohuoneeseen. Vesiletku löysi itsensä altaaseen ja oikea jalkani oli turvassa tulvalta. Meni hetki kelatessa koko tapahtumasarja läpi. Naapuriin kuulunut nauru saattoi olla hieman hysteeristä. Ehkä.

Vaan mitäs tuosta. Aina ei voi onnistua, vai mitä?

Kirjoitettaessa soi Jos kokoelmissa ois, niin soittaisin tähän väliin Britney Spearsin biisin "Oops! ... I did it again"