Blogi

Sisko lahti aamupuuron jalkeen yhdeksaksi duuniin ja minun piti keksia itselleni ohjelmaa kello viiteen saakka. Ihan jarkyttavan vaikeaa :D

How to become an English housewife, step #2
Puuhasteltuani aikani taloustoissa, eli purettuani kaasulieden osiin ja koottuani sen lashestulkoon samannakoiseksi, toimivaksi moopeliksi ja juotuani toisen amparillisen teeta vaihdoin jo tutuksi tulleen kotiasuni (villasukat, saarystimet.. papiljotit) kaupunkipukuun, hyppasin jalleen bussiin. Talla kertaa suuntasin paatepysakilta askeleeni hieman enemman oikeaan. Tuloksena valikoima alus- ja paallyspukeutumista ja Market Streetin hulinan hammastelya. Loysin aika ihanan levykaupan ja melkein jo shoppasin muutaman leffan ja musiikkiakin, kun muistin, etta sisko sanoi opastavansa minut Paratiisiin. Jatin vahan haikein mielin DVDt ja CDt hyllyihin, mutta sen verran tulevaan jo valmistauduin, etta nyt tiedan, mita ostan. Huomenna.

If the Earth dies, you die. If the human race dies, the Earth survives.
Olin juuri ajatellut palata kotiin, kun siskolta tuli kolmen maissa viesti, etta paasee toista aikaisemmin. Koska minulla oli huushollin ainoa avain, laksin samoin paluumatkalle (n. 13 min. bussilla). Paivan saaliin esittelyn ja kevyen myohaislounaan jalkeen kirjoittelin muutaman postikortin. Paatin siskolle suomani lepohetken noin puolen tunnin kuluttua ilmoittaen, etta tanaan on leffailta. Valikoimaan tutustuttuamme paatimme menna Odeoniin katsomaan IMAXina "The Day the Earth Stood Still". Leffa pohjautuu Harry Batesin v. 1940 julkaistuun novelliin "Farewell to the Master", jonka edellinen filmatisointi on vuodelta 1951. Klaatua esittava Keanu on aina yhta sopo (ei kuitenkaan Brucen veroinen) ja uudelleenfilmatisointi efekteineen toimi hienosti.

Kanantyylisia paloja (ja vahan muutakin) salaattipedilla
Alla oleva ohje on kahdelle nalkaiselle.
Puolisen desia balsamiviinietikkaa
Suunnilleen saman verran sokeria
Varttikilo kanantyylisia paloja
Reilu loraus auringonkukkaoljya
Lampaansalaattia tjt. (Engl. lamb's salad, Lat. pōmum)
Punajuurenlehtia
Lehtisalaattia
Iso paaryna
Pala Gorgonzolaa (n. 75 g)

Kyllasta balsamiviinietikka sokerilla ja keita kasaan siirapiksi. Ruskista kanantyyliset palat pienessa maarassa auringonkukkaoljya. Revi lehtisalaatti lautasille ja heittele mukaan lampaan salaatti ja punajuurenlehdet. Pilko paaryna suurinpiirtein saman kokoisiksi kuutioiksi, kuin mita kanantyyliset palat ovat ja asettele kuutiot lautasen reunaosille salaatin paalle. Murenna Gorgonzola paarynakuutioille ja rakenna kanantyylisista paloista kiva keko keskelle salaattia. Mausta salaatti jaahdytetylla balsamiviinietikkasiirapilla. Nauti hyvassa seurassa ja muista kehua kokkia :)

Ma puen nyt lisaa vaatetta paalle ja menen nukkumaan.

εïз maktub.

Damn.

Valitseminen on aina yhtä vaikeaa. Matkalaukussa on nyt
- kuudet mustat polvisukat (ainoat, joita suostun talviaikaan käyttämään)
- kahdet rintsikat ja niihin mätsäävät kuudet pikkuhousut (perillä lisää :D)
- kaksi korsettia (mistä sitä koskaan tietää?!)
- yksi erittäin omintakeinen bileasu (onneksi pikkusiskolla on ISO vaatekaappi)
- pari paitaa
- pari bilelaukkua
- pikkusiskon tuliaiset (pääasiallisesti kotimaista proosaa ja salmiakkia)
- osoitekirja

Olkalaukkuun olen muistanut sujauttaa riittävät asiakirjat matkustusta varten, rahaa, kortit ja siirtymisohjeistuksen Manchesterissä.. Itseasiassa en taida edes muuta tarvita, sillä kuten edellisen merkinnän kommenteista jo saattaa päätellä, on Manchester ja sen lähitienoo vallan mainio paikka jättää lähtemätön jälki seuraavaan Visalaskuun.

Viimeksi saamani tiedon mukaan bileet eivät pääty keskiviikkoon, vaan sama meno jatkuu vielä viikonloppuna, kun joudun seuraamaan pikkusiskoa "töihin" Manchestein klubiyössä. Ihan kamalaa!

Ah! Ja herätykset. Ne on viritetty 10 min. välein aamuviiden nurkille. Juna lähtee kakskytvaille kuus ja lento heti kasin jäkeen.

εïз maktub.

Pikkusisko on menossa uutena vuotena kuvaamaan bileitä (tekee sitä työkseen) ja pyysi mukaan. Ajattelin, että kun ei ihmeempiä suunnitelmia ole.. niin mikäs jottei - ja maksoin just matkan Manchesteriin.

Mun vuosi vaihtuu siis Liverpoolissa, Ministry of Sound kekreissä. Pitänee alkaa miettii mitä otan mukaan ja mitä en :) Paluu 5.1., eli melkein viikko vierähtää vieraalla maalla. Ihan tervetullut, totaalinen poistuminen arjesta.

εïз maktub.

22.12. Matka hyvässä seurassa, vanhempien shokeeraus hieman ennen iltayhdeksää.
23.12. Kirmailua pitkin kauppalaa; sokerointia, shoppailua ja sukulaisia.
24.12. "Aamu"puuro. Maitopurkki kaupasta. Hautausmaa, sauna, päivällinen ja pukki.
25.12. Piirustelua kummityttö #1 kanssa, pitkä lenkki, karannut koira ja neljäs kirja.
26.12. Paluumatka kotiin alkanee puolilta päivin. Tuomisina MaalaisHerkku ja kummityttö #2.

εïз maktub.

Olette söpöjä ja ihania ja kultaisia :)

Lämmin kiitos HeviPupulle kutsusta ja koko konkkaronkalle (Miikku, Paahde, Muusis (avec), Aakoo, Stakkeli, MIQ "the hirvi", Gaso, Crisu, Kiusa ja Hellman) valovoimaillisesta läsnäolosta.

Hippasen harmittaa, että kamera jäi kotiin, kun glitteripaita istui niin söpösti pojille eikä kukaan ulkopuolinen kuitenkaan usko mun siltaan taipumista. Videokooste Muusiksen ja kumppanuksensa tuhmailusta keittiönpöydällä, olohuoneen lattialla, vaatekaapissa, parvekkeen kaiteella jne. on tuotantovaiheessa, joten nou hätä! :D

Pääsin turvallisesti kotio yöbussilla ja olin kyllä aika tyytyväinen aamulla, kun heräsin omasta vuoteesta. En siksi, vaan siksi, että illalla täytyy olla ainakin hetki skarppina ja mun valmistautuminen toiseen kierrokseen vie sen puoli päivää.

εïз

Käytiin tyttökavereiden kanssa viemässä yks naurettava "kuorma" vaatteita uudelle kämpälle. Vaikka mitään isosti näkyvää ei saatu aikaan, on vaatekaapit nyt tyhjennetty ja vanhassa asunnossa ei ole enää muuta kuin työvaatteet viikoksi, ulkovaatteita vaihteleviin olosuhteisiin ja kaikki alusvaatteet (en osannut päättää).

Tyhjensin muuttokuorma ykkösen (MK1) saman tien uuteen vaatehuoneeseen ja naureskelin, kun laskin että kämpässä on vielä viisi vaatekaappia tyhjänä.. No, kengät on siis kaikki vielä viemättä, samoin varastossa olevat ulkovaatteet.

MK1-operaation päätteeksi kävimme syömässä ja loikomassa melkein tunnin ajan ip-saunassa. Koska kattoterassilla oli n. 40 cm lunta, jätettiin uimiset tällä kertaa sikseen. Kotiin palattuani tyhjensin pari astiakaappia laatikoihin. Ja pöydällä on levällään muutama fengshui opus, jotka ystävätär oli katsonut tarpeelliseksi ottaa mukaansa ja tyrkkäsi kainalooni ennen kun sanottiin hyvästit.

Kyl tää tästä. Perjantaihin mennessä on pikkusälä siirretty uuteen osoitteeseen ja jäljellä on enää huonekalut. Tai oikeastaan vain osa niistä, sillä osan saa niin pieneen tilaan, että menevät vaikka repussa. Tai no ei ihan :)

εïз

PS. Se kituu yhä. Siirrän sen ennen nukkumaanmenoa terassille odottamaan hypotermiaa ja paleltumiskuolemaa.

Huomasin just, että saan olla aikas myckestä jälleen kiitollinen, eli kiitoskeja sinne sun tänne kotoanouto- ja kuljetuspalvelusta, majoituspalvelusta, pikkujoulupalvelusta, kotiinkuljetus- ja seuralaispalvelusta, ajoneuvonlainapalvelusta ja lopuille sitten muuten vaan.

Miten ihmeessä muutamassa päivässä ehtiikin tapahtua niin paljon ja silti tuntuu, että olen vain "ollut"?

εïз

Varsinaista syytä ei kerrottu, mutta arvaan sillä olleen jotain tekemistä henkilöhistoriani ja virkavallan hyväksikäytön (tai mikä se nyt olikaan) kanssa. Joka tapauksessa minut noudettiin eilen illalla kuultavaksi jossain asiassa.

Matkalla virkavalta hartaasti yritti eksytystaktiikkaa, mutta koska pysyin navigaattoria paremmin kartalla, siirryttiin seuraavaksi epämääräiseen panttivankidraaman kehittelyyn. Olen vähän huono uhri siinäkin (lienen immuuni tukholmasyndoomalle?), mutta yritin parhaani.

Koska en osaa valehdella, päätin pysyä totuudessa ja tarpeen tullen jopa hieman liioitella sitä. Kuulustelu kesti ja superlatiivit alkoivat loppua samalla kun melkein ehti tulla jo (toisenkin kerran) nälkä. Tämän sortin kuulusteluissa ei muuten tarjota paljon kurkkupastillia tuhdimpia aterioita (ne elokuvien BigMacit ja tupakkatauot ovat silkkaa mielikuvituksen tuotetta!), eli ennen kiinniottoa kannattaa syödä vähintäänkin perhepizza ja kuulustelun aikana niellä kiltisti kaikki missä on vähänkään valkuaista.

Mustia hansikkaita käyttävälle miehelle sopii olla kohtelias, muuten jää kokonaan ilman tai saa jotain, mitä ei osaa odottaa..

Onnistuin mielestäni väistelemään aika hyvin, vaikka muutama täsmäisku meni suoraa läpi suojauksen. Yhteen harhautukseen en osannut vastata, mutta lupasin (lähinnä itselleni, sillä asia jäi vaivaamaan) hioa taktiikkaani sen osalta, kunhan pääsen pu.. *öh* kotiin.
Joka tapauksessa kerroin todennäköisesti enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Minua ei pidätetty, eikä valokuvaa tai sormenjälkiä otettu. Lopuksi minut palautettiin samaan paikkaan, mistä noudettiinkin.

Mahdollisella jatkokuulemisella pelotelteltuna - ja koska itselle ei saa narrata (eikä kuulemma kuulustelijallekaan), tein vähän salapoliisintyötä ja jotain tällasta siitä sitten tuli: Kyyneleet muodostuvat nesteiden erilaisesta pintajännitteestä ja ilmentävät viskositeettiä eli sitkautta. Tämä oli minulle ihan uutta. Olen aina luullut, että kyyneleet muodostuvat ilon tai surun lopputuotteena yleensä ennen helpotuksen huokausta tai välittömästi sen jälkeen.

εïз

Perjantai-iltana odotin kuolemanväsyneenä, että vaasalainen ystäväni kumppaninsa kanssa tulisi kylään ja pääsisin nukkumaan(?!). Kun yhtä väsynyt herrasväki vihdoin sai kimpsut ja kampsut sisälle asujaimistooni, alkoi kolmen erilaisen iltapalan väsääminen. Ruuan jälkeen oli kaikkien uni hetkeksi mennyttä ja valvoimme yli puolen yön chitchattaillen niitä näitä.

Lauantaiaamuna ohjeistin vieraani perkolaattorin käyttöön, jaoin avaimet ja kävin tekemässä pari tuntia töitä. Kotiin palattuani keräsin yöpymisvälineeni ja matkustin jälleen kerran Helsinkiin (ei ole ensimmäinen kerta, kun majataloni jää vieraiden hoitoon siksi aikaa kun piipahdan etelässä).

Rautatieasemalla olevassa kuppilassa tapasin Antin, jonka kanssa nautittiin yhdet ja vaihdettiin päällimmäiset ajatukset ennen shoppailukierrosta. Eija hyräili hengessä mukana muissa maisemissa :) Kun kierroksen päätteeksi ei osattu päättää hypättäisiinkö ratikkaan Mannerheimiltä vai jostain muualta, otettiin taksi ja suhattiin Mäkelänkadulle.

Lämmin vastaanotto, kivat ihmiset ympärillä, hyvää ruokaa ja juomaa, hauskoja juttuja, naurua, tuulettimen vilvoittava henkäys, lisää keskustelua ja naurua, väsymys, hiprakka.. Mitä muuta voi lauantai-illan viihdykkeeksi toivoa? Kivaa oli, kiitos!

Lähdön aika koitti ja Mika lupautui kuljettajaksi - ei ainoastaan keskustaan, josta oli tarkoitus jatkaa junalla, vaan vallan ovelle saakka - varmasti ja turvallisesti perille. Kiitos ja ISO halaus :)

Masalan B&B oli jälleen vastaanottavainen ja vieraanvarainen. Höpötystä, unta, yöllistä valonvälkettä, (kuorsausta?), aamukahvi ja luontodokumentti - on se hirveä! Melkein kotiinkuljetus ja hiihtolomasuunnitelmat. Kiitos!

Pasilassa myöhästyin Zetasta, sillä ikääntynyt naisihminen oli kadottanut käsilaukkunsa ohella matkalippunsa ja lompakkonsa - ilmeisesti laukku oli varastettu penkiltä, jonne täti sen oli vahingossa puhelunsa ajaksi unohtanut.. Tarjouduin auttamaan ja ostin tädille uuden lipun Kouvolaan. Saatoin järkyttyneen rouvashenkilön omalle paikalleen samassa IC:ssä, jolla matkustin kotiin ja toivotin hyvää matkaa.

Illalla tapasin hyvän ystäväni. Juotiin teetä, juteltiin miesasioita ja oltiin yhtä hämmentyneitä kuin aina ennenkin. Päätettiin alkaa treenaamaan yhdessä heti jonain päivänä.

Pari puhelua, pari tekstiviestiä, muutama rivi oikeaa kirjettä ja kiva kalenterimerkintä, jonka johdosta naapurin kotieläinpihan luppakorvakani saa heittää hyvästit näille nurmille ellen löydä käyttötarkoitukseen sopivampaa jussia :)

Lauantaina (paskan) työpäivän päätteeksi viuhahdin Mordoriin ja liityin itsensä kylläiseksi syöneeseen seurueeseen Manhattanilla. Minunhan piti olla siellä jo toista tuntia aiemmin ja osallistua myös ruokailuun, mutta aina ei voi voittaa :D

Voittajafiilistä lähdettiin sitten tavoittelemaan semifinaaliin osallistuneiden kesken ensin Alepan ja Äääsmarketin kassojen kautta (Hetkis tarkisti myös Mäkkärin vessatilat) ArmasDildon sviittiin jonnekin maalle (maaseutua sen oli pakko olla, kun siellä oli pupujussejakin - edes kotikonnuilla ne eivät tule keskustaan ja minä olen kuitenkin asunut pikkukaupungissa).

Kun Cityyn oli ilmoitettu epämääräiset iltasuunnitelmat, vähän palloteltu, testattu isännän vuode toimivaksi (Addin rotsia ei sit tainnut kukaan nusasta?), viinaa juotu riittävästi ja otettu todistusaineistoksi taas muutama kuva, jatkettiin iltaa palaamalla takaisin ytimeen. Voin kuvitella, että vaikka HKL:n bussikuskit ovat nähneet ja kokeneet monenmoista, oli meidän suhari ihan tyytyväinen, kun vihdoin saavuimme määränpäähän.

Seurue harveni ennen Rocksia ja Rocksissakin osasimme jotenkin erkaantua toisistamme ala- ja yläkerran väeksi. Hirveän kauan ei tosin tarvinnut baarissa viipyä, kun mcw tuli siihen tulokseen, että on aika hakeutua rauhallisempaan ympäristöön ottamaan päikkärit tai ainakin aloittaa jatkot kerrankin ajoissa. Koska Addi on niin söpö (ja mun reppu oli niiin raskas), niin päätettiin ottaa se kantajaksi. Ainahan miehen voi laittaa vaikka alaovelta kotia kohti jos ei osaa oikein miellyttää?

Junamatka jonnekin maaseudulle sujui rattoisasti kun mcw päätti tiedustella taakse jääneen seurueen hyvinvointia.. ja junavaunullinen yöllisiä matkaajia ovat takuulla tietoisia kuinka naista tulee käsitellä herkkänä hetkenä. Koska lukijana nyt osaat päätellä ketä kärkikolmikkoon kuului, on parasta jättää loput yön tapahtumista kertomatta. Aamulla joka tapauksessa herättiin (minä tietysti puhelimeen, joka ei tällä kertaa ollut edes oma), kukaan ei valittanut muuta kuin päätään ja aurinko paistoi. Aamiaisbuffé oli oikein maittava ja monipuolinen ja riitti takaamaan nälänsiirron myöhäisiltapäivän ruokailuun Cantina Westissä.

Junamatkalla fiestaan päätimme käynnistää yhteisen yritystoiminnan mitä pikimmiten. Jotta liikesalaisuutemme ei paljastuisi koko maailmalle, kerrottakoon vain, että Marimekko on saamassa varteenotettavan kilpailijan, Addi ei aio lähteä meidän kanssa (ainakaan) Thaimaahan ja suomalainen muikku tehdään pian tunnetuksi Kwai-joella. Oheistuotteiden määrä tulee olemaan valtaisa. Pääsuunnittelijamme aloittaa pian pari kuukautta kestävän intensiivityöskentelyjakson ja ennakkomarkkinointi käynnistetään samalla puhelinmyyntinä.

En aio ihan heti mennä syömään Cantina Westin noutopöytälounaalle. Seura oli loistavaa (kuten aina ennenkin), ruokaa oli riittävästi, valikoima laajahko ja osa pöydän antimista oikeinkin hyvää (varsinkin jälkiruuat :D), mutta 19,90 € oli mielestäni ylihinta (paitsi siitä seurasta).
Kun kantaja alkoi liikahdella hermostuneesti, tein pikaratkaisun ja päätin lähteä samaa matkaa. Hyvästit ja kiitokset jäivät vähän valjuiksi, mutta tiedän, että te ymmärrätte mitä lihan himo voi tehdä ihmiselle..

PS. Mullon edelleen nuha.