Eilisaamuna olin vielä 100% raahelainen. Tänään en tiedä mitä olen, mutta sen tiedän, että jalka oven raossa on työntynyt pitkälle oven väliin ja takana tuleva käsi vetää perässään – ei enää pelkästään reppua tai matkalaukkua, vaan koko pientä omaisuuttani.
Sain eilen iltapäivällä tietää, että tuleva majapaikkani sijaitsee paikkakunnalla, jossa olen muutaman kerran pistäytynyt, mutta jossa en oikeastaan ikinä ole kuvitellut asuvani.
Koti on siellä missä sydän on.
En ole enää aikoihin tuntenut kodikseni paikkaa, jossa (pääasiallisesti) vietän yöni, joten muutos tuntuu ihan hyvältä ja toivotulta. Mutta että sinne.. No, katsotaan. Pääseehän sieltä aina pois – jonnekin muualle.