Kävin muutaman kilometrin luistelemassa. Eihän siinä muuten mitään ihmeellistä ole, mutta näkyvyys oli n. 4 m. Oli nimittäin aika pimeää.
En suunnitellut vetäväni kuutamorallia; sattui laskuvirhe. Otin luistimet mukaan kun läksin palauttamaan firman autoa työkeikan jälkeen ja kävi sitten niin, että jumitin työpaikalle ”hetkeksi”. Ja kas, kun olin lähdössä, oli hämärää ja kun pääsin kotiin, oli pimeämpää.
Oli minulla kengätkin mukana, mutta ei sellaiset, joilla olisi viitsinyt taittaa vajaan 4 km taipaleen. Rohkenin siis pukea rullat alleni ja vedellä tunteella pitkin pyöräteitä. Sen verran olen empiiristä tutkimusta viime aikoina tehnyt, että kävellessä ja pyöräillessä olen havainnut valtaosan kaduista jo harjatun ([i]anekdoottina mainittakoon, että ohitin työtään tekevän harjakoneen kuljettajineen kävelemällä reilu viikko sitten – jouduin pistelemään aika rivakasti, mutta takanakaan en viitsinyt taivaltaa[/i]) ja vain parin soratien liittymän kohdalla tiesin olevan irtokiviä ja hiekkaa.
Pääsin kotiin turvallisesti ja ehjin nahoin. Ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen) pimeännäköharjoitus.. Mitähän extremeä seuraavaksi kokeilisin?