Mielen ja kehon liikutusta ja kalajuttuja

Ystävät ovat upea asia. Vaikka yhteydenpito joskus katkeaa pidemmäksikin aikaa, ovat ne aidot ihmiset oven takana silloin kun niitä eniten tarvitset.

Lenkkiterapeutti

Kävellessä saa usein korvienvälin järjestettyä kokolailla komeaan malliin. Toisinaan myllerrys vaatii kuitenkin ääneen pohdintaa ja jos pyöräteitä tarpoo yksinään jupisten, kiirii maine kovaa ja kauas.

Kävin kävelemässä pitkänpuoleisen palauttavan lenkin hyvän ystävän patistamana. Reilun tunnin aikana sain purettua mieltäni ja vastapalveluksena toimin ystävälle olkapäänä. Viimeisten kilometrien aikana jaksoimme jo jopa nauraa. Paistaa se päivä risukasaankin =).

Lohta ja seitä

Laitoin uunissa pari lohifilettä. Toiseen tein poikittaisviiltoja, jotka täytin sinihomejuustolla. Toinen file pääsi kanneksi seifileille. Sein ja lohen väliin lastasin aimo annoksen mozzarellaa ja maustoin tillillä, suolalla, mustapippurilla sitruunanmehualla. On pariksi päiväksi kalaa salaattiin ja wokkivihannesten seuraksi.. Tai saa nähdä. Toisesta lohifileestä olen syönyt jo lähes puolet :).

Tunnelmia

Vaikka elämä välillä riepottaa kovastikin, on fyysisesti hyvä olla. Paitsi että korvat soi. Tinnitusta on ollut aiemminkin (pari haulikon laukausta korvan juuressa ja muutama typerä konserttielämys), mutta nyt korvissa kuuluu tasainen vinkuna. Piipaaminen voi kuulemma johtua alhaisesta verensokerista. Täytyy selvittää asiaa.

Huomenna on pitkä, repaleinen työpäivä. Järki komentaa unille, mutta ei väsytä. Olen huomannut, että nukun entistä sikeämmin ja unen tarve on jonkin verran vähentynyt. Rytmissä on kyllä viilaamista. Ehkä teen parannuksen huomenna?