Hento taimi työntää päänsä läpi lämpimän mustan mullan
ja avaa sirkkalehdet auringonvaloon.
Venyttää varttansa ja kurottaa kohti korkeuksia –
kiertyy puneelle seuratessaan auringon hymyä ja
ottaessaan vastaan ravitsevan kevätsateen.
Niin herään talven horroksesta minäkin.
Silmiäni siristäen säteittesi kirkkaassa kehrässä.
Avaan mieleni ja ojennan itseni kohti,
vaikka ihoni kuumottaa, poskiani polttaa ja
tunnen miten pingotun äärimmilleen halusta aistia olevani elossa –
nupulla.