Rakas päiväkirja..

Löysin vanhan päiväkirjani. Kirjassa on sisäkansien lisäksi kolmesataakaksikymmentä sivua ja merkintöjä lähes neljältäsadalta päivältä. Viimeisen tunnin ajan olen nauranut ja melkein itkenyt kirjoituksilleni vuosien takaa. Muistan miten hellästi rakastaen ja sokeana raivosta olen vedellyt sanoja muodostaneet viivat paperin reunasta toiseen - erottanut toisistaan pistein ja pilkuin ja yhdistänyt ajatuksen voimalla toisiinsa.

Enää vuosiin en ole kirjoittanut päiväkirjaa. Lopetin n. 15 v. sitten, kun silloinen tuore ex-avopuolisoni löysi poismuuttoa valmistellessaan päiväkirjani ja luki ne. Tunsin itseni henkisesti raiskatuksi ja muistoissani elän uudelleen tunteen, jonka koin, kun revin sivuja irti kirjoista ja katkerana ruokin tulta sydänverelläni.

Löytämäni kirja on noita kahta vanhempi ja lähes viisivuotisen elinkaarensa vuoksi sisällöltäänkin arvokkaampi. Vaikka osa tekstistä on suorastaan huvittavaa ja osa lähes tulenarkaa, päätin lahjoittaa tuon päiväkirjan joskus sille, jota rakastan enemmän kuin itseäni. Kirjoitin etulehdelle oman nimeni ja päiväkirjan ensimmäisen päivämäärän (3.12.1983) alle valtakirjan, joka vapauttaa tulevan lukijansa taakasta.

Hymyillen suljin päiväkirjan ja solmin nauhan sen ympärille - omalta osaltani ikuisiksi ajoiksi.