Psykofyysinen kokonaisuuteni reagoi asioihin omalla tavallaan, jota on vähintäänkin vaikea kontrolloida. Kuulin uutisen, jonka vuoksi ajatukset myrskyävät ja mieli on maassa. Ruokahalu meni kokonaan. Elämä on ihmeellistä. Toisella hetkellä voisi hamuta koko jääkaapin sisällön sisuksiinsa ja millisekunnissa tilanne on päälaellaan.
Taidan pistää biisit soimaan ja avata Paulo Coelhon Alkemistin, jonka otin mukaan vanhempien luona käydessä (punaviininkin avaaminen kävi hetkellisesti mielessä, mutta tässä ravitsemustilassa jo lasillinen kihahtaa takuulla takaraivoon saakka ja enkä todellakaan halua itkeskellä kännipäissäni).