Tämä aika

On jotenkin lohdullista katsoa ulos ikkunasta ja nähdä kaikki puhtaan valkeana. Lumi on pessyt pois lyhyen loska-ajan harmauden ja valaisee tienoon - ja mielen.

Pitäisi olla onnellinen niin monista asioista, mutta vielä on liian kiire, jotta ennättäisin pysähtyä ja antaa kaikessa rauhassa itselleni aikaa. Ehkä sitten ensi viikolla, kun muuttohässäkkä on ohi (tai seuraavalla, pikkujoulujen jälkeen tai viimeistään kun kaikki joululahjat on ostettu..).

Tämä aika tekee välillä sekopäiseksi, sillä se ei millään tahdo riittää kaikkeen. Ainakaan kun käytän sitä väärin. Ja kyse on omasta ajastani. Minua varten pystyyn nostetusta tiimalasista, joka sekunti sekunnilta valuttaa elämänhiekkaa.

Kun muistaisin sen. Puhdistaisin mieleni komerot samalla tapaa kuin tyhjennän ja järjestän kaappeja muuton alla. Lajittelisin kaiken tärkeän (arvokkaan, hyödyllisen ja rakkaan) kauniisti säilytettäviksi ja jättäisin taakse kaiken vähemmän tärkeän, rojun, joka kuluttaa energiaani vain olemalla siinä - muistuttamalla elämättömästä tai taakse jääneestä.

Tämä aika riittää. On vain käytettävä se oikein.

εïз

Kirjoitettaessa soi Eva Dahlgren - För att du är här