Syön pizzaa ehkä kerran kahdessa kuussa. Kotimatkalla hajuaistini rekisteröi ihanan tuoksun, joka leijaili viettelevästi kotiani vastapäätä olevasta pizzeriasta. Annoin aistieni kuljettaa ja astuin ovesta sisään.
Luin listaa hetken ja tiskin takana seisova ulkomaalaissyntyinen (söpraiz, söpraiz) miespalvelija kysyi mitä tilaan. Kerroin mitä haluan ja seuraava kysymys kuului ”normali vai perhekokko?”. Kysyin vähän huvittuneena, että eikö teillä olisi sellaista minikokoa, johon mies vastasi, että ”kulla meilla on pieni pizza myos”. Tilasin sellaisen kotipakettiin ja maksoin 4 €.
Pian lämmin laatikko toimitettiin pöytään ja lähdin moimoin saatteleman kotiin. Kotona avasin laatikon ja olin lentää perseelleni. Kyseisen pizzerian pieni pizza on halkaisijaltaan noin 30 cm ja täytettä riittää vaikka kahteen saman kokoiseen.
Ähky.
Nyt pelkään jo ennakkoon tulevia kotimatkoja ja houkutuksia tuon n. 300 m matkalla. Pitääkö alkaa kulkea julkisilla, että ei tule pysähdyttyä joka putiikin kohdalla ja ostettua jotain ”kivaa” tai hyvää?
Persekin siitä kärsii.
εïз