Valkoinen, vielä kurttunahkainen pentu kaivautuu tuhisten kainaloon ja etenee vaaleanpunainen, kostea nenä nuuskuttaen kohti kaulaa. Pienet, neulanterävät hampaat tarraavat korvalehteen ja torujen jälkeen kohtaan hailakansinisten silmien kysyvän katseen… ”Ai et tykkää vai?”
Näin joku aika sitten niin elävän unen koiranpennusta, että olen viimeaikoina hiljalleen taipumassa. Rotukin on valmiiksi mietitty – haluan amerikan pit bull terrierin. Valkoisen, kevytlinjaisen nartun.