Olin nukahtanut jo ennen yhtätoista väsyneenä Veritornin matemaattisten ongelmien äärelle ja heräsin seitsemän aikaan Cascadan Because the Night’iin.
Muistan (voi – niin liian yksityiskohtaisen selvästi!) miten paahteisessa kallionnotkelmassa vatsallani makoillen avasin reisiäni ja annoin auringon hyväillä säteillänsä.. ja sitten siinä olikin sinä hävyttömine sorminesi! Onneksi vieressä nukkuva MaalaisHerkku näytti valvetilaan saapuessani olevan syvässä unessa, sillä olen ihan varma, että olen vähintäänkin ynähtänyt hiljaa tyytyväisenä 🙂
Kiitos taas tästäkin.
εïз