Liikenteen keskellä koen välähdyksiä – ikään kuin nopeutetun diaesityksen. Kuvissa näen itseni. Olen joutunut onnettomuuteen ja itsestäni rtautuneena sivullisena katson ruhjoutuneita kasvojani, verisiä hiuksiani. Tunnen millisekunnin ajan miten kudokseni rikkoutuvat ja luut murskautuvat ja kuinka henki erkanee ruumiista.
Olen nähnyt näitä välähdyksiä nyt noin viiden vuoden ajan ja viime aikoina niitä on esiintynyt yhä useammin – ehkä viikoittain. Mitä ruuhkaisempaa liikenne on, sitä varmemmin näen dioja.
Tänään autoilin keskustassa edestakaisin asioita toimittaessani ja koin välähdyselämyksen kaksi kertaa. Jostain kumman syystä minua ei pelota, vaan tuo privaatti diaesitys tekee minut omituisen levolliseksi. Tietoiseksi. Siitä, mitä on tulossa.
Mut mähän elän 130-vuotiaaksi joka tapauksessa.
Maktub.
εïз