Blogi

Juuh, että osaa hävettää! Suoranaisesti en ole tehnyt mitään pahaa tai sellaista mitä nyt normaalisti hävetään. Mua hävettää viimeiset seitsemän vuotta. Tuntuu niin samperin typerältä ja vihanen mä itselleni olen. Jos en rakastaisi itseäni näin paljon, varmaan kuristaisin itseni omilla siroilla käsilläni ja huutaisin kurkku suorana "saatanan idiootti"! (ei ajatella nyt toimivuutta).
Jotenkin nyt tuli pysähdys. Ei enää! Mä olen saanut tarpeekseni tästä "kokemuksien saamisesta", enköhän mä ole maailman jo nähnyt ja jos se tästä pahenee niin en kyllä enempää halua nähdäkkään.
Olen aina painottanut sitä, että on tärkeää omata hyvät sosiaaliset taidot, että pärjää. Mun sosiaalisista toiminnasta tuli taas pää kipeäksi, mutta lompakko tykkäsi. Seuraamme liittyi kaksi miestä(Obs!) ja hetken aikaa väkisin väännetystä keskustelusta saimme virtaset (24cl kossua) ja parit shotit eteen. Mukavia nuo italialaiset, kun ne tekivät sen vaikka sormukseni kauniisti loisti oikean käden nimettömässä (suomessa kihlasormus on vasemmassa kädessä. ihania nuo kulttuurierot!). Naureskelin sitä siinä sitten ja Intu totesi "mut kun sä olet niin hyvä siinä!". Siis ihan luonnostaan alan jo pyörittää tuntemattomia miehiä pikkusormeni ympärille? Ei kiitos! Seitsemässä vuodessa näköjään oppii "tavoille".
Tunne on kuitenkin vahva, henkisesti että fyysisesti. Pakoitin itseni kouluun rumana ja tänään en nuku päikkäreitä rangaistuksena eilisestä. Luulen, että se toimii, sillä töitten jälkeen olen toivottavasti niin väsynyt, että on pakko tulla kotiin. Sit jos mä sen toisen vakkari paikankin saan, niin siihen on pakko loppua neidin toilailut! Tekisi psyykkeellekkin ihan hyvää katsoa tän maailman valoisaa puolta. Käytiin Kriden kanssa kävelyllä kaivarin rannassa ja se tuntu tosi hyvälle. Mä en oo pitkään aikaan kävellyt (vitun miehettömyys) siellä ja ihminen jopa jaksoi kun neidin silmät alkoivat kiilumaan kuin 10-vuotiaalla tytöllä, sen tapittaessa kirkkain silmin katsetta irroittamatta Sympistä (olis pitänyt olla Sere, mut kyllä sekin kelpasi paremman puutteessa). Käytiin sitten Ursulassa kahvilla (se tarjosi) ja istuttiin hetki siinä terassilla. Voi kun olis jo kesä.. Istua rannalla (ei hiekkalaatikolla) ja katsoa kuinka taivas värjää meren vaaleanpunaiseksi ja istua siinä joku seurana (ei se nyt ihan oo sama kuka, et sellanen jonka mäkin tunnen, kiitos).
Vittu sitä Antsaa taas! "Ootko sä saanut isoa kyrpää, kun et istumaankaan pysty?" Voi jestas, jos se vaan tietäis mitä mulla on ollut viime yönä suussa! Miten voi olla noin ärsyttävän rivo puheinen pikku mies! (ja nyt en viittaa edelliseen kommenttiin) Joka kerta pitää olla jotain ehdottelemassa. Eikö se mies osaa olla hiljaa! Jestas sentään kun Kride tapas sen ekaa kertaa Intulla, mä häpesin silmät päästä sen käytöstä.. Hei Kride, täs on mun sekopää-kaverit.. Juuh, no mutta se juttuhan loppu siitä vähän myöhemmin.
On se hyvä olla tällänen porukka, missä kaikki tulee toimeen kekenään, on hyviä ystäviä ja kaikki on pannu kaikkia. Korkkausoikeudet! Miehet eivät sitä tosin kauheasti harrasta, sillä useammat heistä on varattuja. Mikäköhän meissä naisissa on vikana? No mutta jos ajattelen itseäni, niin saattaa olla (Obs!saattaa), että jotkut voivat pelästyä ystäviäni. Esim. baarissa ollessani kerroin kuinka hyviä ystäviä olemme entisen poikaystäväni(kihlattu päälle) kanssa. Se ihmetteli syvästi ja saakeli kehtasi sanoa ettei me rakastettu toisiamme. Ei todellakaan! Ihan muuten vaan me oltiin yhdessä kolme vuotta! Mutta kuitenkin, kun sen suu loksahti auki, ajattelin, että hitto, pidetään se auki ja totesin sille että katsastaa vasemmalle, että siellä on toinen entinen(!!!) (puol vuotta yhdessä) ja sitten sen vieressä istuu nykyinen poikaystäväni. Se meinasi saada sydärin! Mutta ehkä me Kriden kanssa kuitenkin ollaan vaan (hah hah hah! ja vitut!) pelkkiä kavereita.

Pimeys on turvani
Tähdet ovat silmäni
Kuu kimaltaa hiuksissani
Lepakot elävät yössä

Päivä paistaa silmistäsi
Aurinko lämmittää kehoasi
Päivällä elät sinä
Lepakot eivät näe valossa

Meidät vedetään välillä keskelle synkkää metsää. Ei polkuja, ei opastusta, ihan yksin olemaan. Silti se valo jossain vaiheessa pilkahtaa vaikka ei tekisi mitään. Mutta tyhmiä ne ihmiset, jotka eivät tartu tilaisuuteen. Ei kaikkea voi saa hopea tarjoittimella suoraan eteen kannettuna vaan välillä pitää itsekkin tehdä jotain.
Eräs ystäväiseni itkee päivät pitkät sitä, että hänestä alkaa tulla vanha ja hän on niin yksinäinen ihminen. Hän saa lukuisia iskuyrityksiä päivässä.. Hänen eteensä tulee siis kerta toisensa jälkeen mahdollisuus, mutta hän on niin "nirso" ettei mikään kelpaa kuin "paras". Mikäköhän mahtaa olla se paras ja ulkonäön perusteellako hän sen määrittelee? Miten merkillistä onkaan se, että minä olisin hänelle kelvannut(!!!) ja ensinmäisiä kertoja kun tapasimme, hän ajatteli minusta hyvinkin negatiivisella kannalla.. Huh huh! Iske kiinni äläkä valita!
Kun on ollut yksin kauan aikaa, alkaa siihen tottua tai niin siitä sanotaan. Tai sitten sitä tottuu siihen kaipauksen tunteeseen ja loppujen lopuksi se tunne vallitsee niin pahasti, ettei sen olemassaoloa huomaa. Mutta jos vastaan tulee henkilö, kuka osoittautuu vielä mielenkiintoiseksi ja mukavaksi, eikö se silloin ole siunaus? Miten se voi olla velvollisuus? Voiko ihminen mennä toisesta ihmisestä niinkin sekaisin, ettei osaa jäsentää omia tunteita? Tykkää, ei tykkää. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa taas? Ei sitä voi alituiseen hokea miehet miehet... Tai voi, mutta turha toistaa itseänsä, kun ei se tilanne mihinkään muutu! Hah!

Se seisoi liikkumatta paikoillaan jäisessä laaksossa. Tätä hetkeä se oli kauan odottanut ja tämän hetken se tulisi ikuisesti muistamaan. Jousi tipahti kuin hidastettuna sen kädestä, kun se katsoi puolikädellistä makaamassa sen edessä vertavaluvana. Ilmeettömänä, hämillään, mutta onnellisena se seisoi hetken jos toisenkin tapittaen vain ruumista. Lämpö alkoi hivellä sen ihoa pehmeillä käsillään. Tuuli silitti sen hiuksia ja lila perhonen lensi sen vierelle. Se sulki silmänsä ja hengitti syvään tuulen pidellessä siitä kiinni matkalla ajasta toiseen, kotiin.
Se alkoi kuulla lintujen viserrystä ja sudenkorentojen surinaa. Sen rakas pelto ja sen kukat, metsä erillaisine puineen ja purppurainen aurinko, mikä lämmitti sydäntä, haihdutti vihan hetkessä.
Se hyppi ja pomppi riemusta kukat punaisissa hiuksissa vapaana kuin taivaan lintu alastomana. Se hätkähti ja pysähtyi. Vähän matkan päässä siitä seisoi poika pitkissä ruskeissä hiuksissaan häpeämättä alastomuuttaan. Sen suu kääntyi hymyyn ja se lähti juoksemaan poikaa kohti. Tämä oli hänen "palkintonsa", saada rakastaa jotakuta yhtä paljon kuin se rakasti elämää!

...tiedän että ryyppääminen yhdeksänä päivänä peräkkäin on tyhmää ja ihan turhaa, mutta kun mulla oli se talviloma. Ymmärrän kyllä, että sinun piti jotenkin saada hidastettua vauhtiani ja langetit minulle kovan kuumeen, mutta kuten huomaat, on lääketeollisuus tehnyt sairastamisen hyvin helpoksi, eikä tämä flussa hidastanut minua kuin sen yhden päivän. Mutta voisitko parantaa kurkkukipuni, että voisin taas sulavasti polttaa tupakkaa. Noita kurkun puuduttajia kun ei saa syödä kuin kymmenen päivässä...
...minua kuvottaa! Olessani eilen baarissa, minkä nimeä me emme lausu ääneen, järjestettiin skaba. Ilmaista viinaa sille, joka tuo ensimmäisenä alkkarinsa juontajalle.. "On niitä kyrpiä ennenkin nähty, housut pois vaan!" Poika(!), kuka voitti, sai palkinnoksi yhden drinkkilipun. Kesällä mä vielä jotenkin suvaitsin sen, kun ne käski vetää paidat veke, sillä siihenhän on "totuttu" naisten ja miesten kohdalla, mutta alushousut! Mitä niitten päässä oikein pyörii? Mitä ne oikein ajatteli siitä seuraavan, kun ihmiset kännipäissään ajattelee ilmaista viinaa jos vähän vilauttaa? En mä halua nähdä kyrpiä keskellä tanssilattiaa! Meni taas maku siihen paikkaan ja siihen henkilökuntaan!
...kiitos, että olet kuullut hiljaiset huutoni yössä ja tuonut elämääni Pupen. Meillä on ollut todella mukavaa viime aikoina ja tuntuu siltä, että se ymmärtää. Kiitos, että ojennat auttavan kätesi Pirulaani, niin että vielä jokin kaunis päivä voin tulla polvilteni eteesi ja sinä otat minut lapseksesi. Toivottavasti annat minun elää pitkään, sillä sitä hetkeä saa odottaa jos tää tätä samaa rataa menee!
...kiitos, että näytit minulle oikeuden. Hän pieksi minut ja hylkäsi sinut ja hän kulkee pimeitä polkuja yksin ilman valon häivää. Tiedän, että olet armelias, mutta voisitko silti vielä odottaa ja antaa hänen kärsiä tässä elämässä, kun kuolema olisi hänelle helpoitus? Vai loitko sinä edes häntä?
...pidä yllä maailmaa, niin minä pidän yllä omaani ja saa tulla auttamaan, kun tilanne näyttää kriittiseltä, mut voisitko tehdä sen vähän lempeämmin kuin yleensä? Kyllä mä uskon vähemmästäkin.. kai.. Anna ystävilleni ja minulle voimaa jaksaa matkaa eteenpäin, vaikka me saadaan voimaa toisistamme, mutta kyl sä tiedät miten tuhmiä ja turhamaisia me ihmiset välillä ollaan. Anna minulle voimaa jaksaa taistella tasa-arvon nimeen jatkossakin.
Kiitos