Hassua miten niin mikroskooppisen asian menetys voi tuntua henkisesti niin kamalalta. Ihan kun mä olisin saanut kunnon turpasaunan, mutta vaan henkisellä tasolla.
Fyysinen kipu on mukavampaa, verinen huuli, hikeä, kiivasta hengitystä, raivoa, ja vihaa. Se tuntuu paljon paremmalta, fyysinen kipu, vaikka omaan kroppaan sattuu, tieto siitä että pystyy satuttamaan toista vähintäänkin yhtä paljon, laittaa hymyilemään.
Henkinen kipu, varsinkaan kun se ei oikeastaan ole kenenkään vika, on raastavaa.