Minä haluan olla pieni
Minä haluan olla
pieni sinun sylissäsi.
Niin pieni,että vaikka maailma
ympärillä
värisisi ja murtuisi
minä olisin turvassa.
Ja kun pilvenpiirtäjät
kaatuvat maahan
ja mausoleumit sortuvat,
sinä puristat minut pienemmäksi
syliisi.
Ja kun kaikki on ohi,
sinä pyyhit pölyt hartioiltani,
silität hiuksiani ja sanot…
….kaikki on hyvin nyt.>
————————————————–
Minä itkin tänään.
Itkin karvaita kyyneleitä.
Itkin yksinäisyydelle ja
pahalle ololle.
Itkin vääryydelle maailman.
Itkin katulapsille ja orvoille,
murtuneille ja hyljätyille.
Itkin itselleni.
Satutetulle ja särkyneelle.
Ja niin minä itkin…
Itkin niin että tein kyynelistäni kanavan.
Kanavan jonka ylitse eivät valtamerilaivatkaan päässeet.
Ja siinä minä istuin.Kyyneleitteni keskellä,pieni ihminen. Itkuni olin itkenyt,suruni olin surrut,vann mitäs nyt? ”Nytpä minä nauran.” Minä päätin. Ja niin minä nauroin.>
Minä olen se josta äitisi sinua varoitti
Minä olen se josta äitisi sinua varoitti
Minä olen se joka vie sinut häneltä pois
Minä olen se josta anopit eivät pidä
Minä olen se joka riistää heiltä poikansa
ja muuttaa heidät isiensä kaltaisiksi
Minä olen se joka synnyttää heille lapsen
ja ei sitten annakkaan sitä heille
vaan kasvattaa sen itse
Kasvattaa siitä sellaisen josta toiset äidit
lapsiaan jonain päivänä varoittavat
tai sellaisen jota itse varoitan kun se päivä tulee
Minä olen se josta äitisi sinua varoitti
Minä olen nainen!>
————————————————
Kiitos
Minun täytyy kiittää sinua,
ettet antanut minun sinussa roikkua.
Ette elämääni suostunut pilaamaan,
ettet kanssani mutkaista matkaa suostunut jatkamaan.
Minä kiitän sinua siitä että tiesit sinun minulle väärä olevan.
Ettet antanut minun jäädä,unelmiani hylätä ja tyytyä johonkin väärään.
Nyt sinä olet onnellinen hänen kanssaan mutta minä olen onnellisempi vielä joskus.
Kiitos että olit minulle se väärä.>
——————————————————-
Ruma sää
Minunkin on ikävä sinua,
sanoin hiljaa mielessäni,
vaikka sinä puhuitkin vain
rumasta säästä.
Minunkin on ikävä sinua!
Niin ikävä että täytyy kiljua!
Huusin hiljaa mielessäni.
Etkä sinä kuullut.
Et kuullut vaikka seisoit
aivan vieressä ja puhuit
siitä kuinka huomiseksi
luvattiin vielä rumempaa säätä.
Minun on ikävä sinua,
kuiskasin hiljaa ja nyyhkäisin.
Mutta et sinä kuullut,olit jo
kääntynyt ja katselit taivaalle.
”Onpa ruma sää,todellakin.”
Sinä tokaisit.
MINUN ON IKÄVÄ SINUA!
Huusin tuuleen.
Mutta et sinä kuullut.
Kuinka olisit voinutkaan,
ethän ollut täällä enään.
Ja aina vain minulla on
ikävä sinua,mutta enään
en puhu siitä…
Minä puhun vain kuinka ruma
sää tänään on.
————————————————–