Viikonloppua odotellessa menee tämä päivä toki aamu sisälsi jo tuskaista vääntöä tuntemattomien ihmisten kanssa… se kai kuuluu asiaan, kun on valinnut harrastuksekseen ja puoliammatikseen musiikin.
Soittaisikin solona saisi määrätä kaikesta ja tehdä niin kuin tahtoo, mutta bändin kasaaminen ja sen ylläpito on hankalaa puuhaa… varsinkin kun tätä tehdään vaan sydämenkyllyydestä ei lainkaan rahasta (vielä ainakaan).
Aina kun luulee, että homma toimii, niin ei se toimikaan yksi jäsen ei olekaan tyytyväinen ja koko poppoo kärsii.
No ehkä se autuas päivä vielä koittaa, kun kaikki bändin jäsenet ovat tyytyväisiä musiikkiin ja toisiinsa ja treeniaikoihin ja -tapoihin ja kaikkeen mikä nyt voi herkkiä ja tulisia taiteilijasieluja vaan tässä maailmassa askaruttaa… enkä toki voi poissulkea itseäni tuosta joukosta, nimittäin sellainen tuittupää olen, että ei ole helppoa minunkaan kanssa treeniksellä ristiin menneitä asioita purkaa, koska hernehän siitä tähänkin nokkaan napshtaa aikalailla helposti…
Ja voi voi, kun olis ihmisen elo vaan pelkästä soitosta ja bändistä kiinni…. mutta kun ei….kaikki muu keski-ikää lähestyvän (37) naisen elämässä ei tietenkään ole helppoa jo arki itsessään asettaa meidät koville:-) mutta onneksi tulee viikonloppu!