Suomineito ei ainoastaan antaudu vaan antaa ilmaiseksi.
Hän ei yritä edes itse johtaa mitään vaan suo pahalle
tilaa. Toss on, senkun otat. Näin halutaan sanoa, ettei
aiota olla hankalia. Mutta juuri siksi paha otti. Otti
kun kerran sai. Herrat söivät kalliita aterioita, tekivät
väärät johtopäätökset ja loivat uskoa kansaan. Nyt se on
nähty: usko oli vain tarkoitettu niin kauan, että rahakkaat
saisi aikaa viedä rahansa pois. Ja nyt suomineito miettii
miten itse pärjätä. Sepäse! Miksi annoit kaiken etkä osannut
vaatia mitään. Sinulla on edelleen maailman puhtainta maata,
valtava määrä sisävesistöjä ja arvokas Lappi.
Aitoko seistä tumput suorana seuraavankin kerran? Ja kiusaamista
ovat oppineet harrastamaan; meidän omat lapsemme ovat tässä
kokeilussa vielä koekaniineina.
Minun oma lähipiiri havahtui vasta viime viikolla tähän mistä
kirjoitan. Jo viisi vuotta sitten kirjoitin – ei reaktiota.
Kirjotin viime vuonna – ei reaktiota. Vasta kun ollaan jo
reippaassa alamäessä alkaa muutamat hitaat näkemään, ettei
rehellinen raha johdakaan tietoa eikä tiedon käyttöä. Huijataan,
ja se on siis vasta nyt tullut selväksi. Suomineito antoi
vapaaehtoisesti. Luovutti ilman kapinaa ja teki kapinaa korkeintaan
minunlaiselle näkijälle.
Minua piti kuulemma kiusata. No niin, nyt ovat siis saaneet
sen minkä halusivatkin.
Sääli.