Oon viimesen viikon nukkunu päivät ja valvonu yöt. Öisin kun kello lähenee kolmea, pesen pyykkiä.
Ja siinä sivussa kattelen Romeoo ja Juliaa ja ajattelen et lataisin Titanicinkin koneelle. Siis voi hattaraällö, tiedän. Oon alkanu kaivata takaisin yltiöromattisiin parisuhteisiini, jotka on kyllä kuivunu kaikki kasaan ajan kuluessa. Täälläkin olis kyllä tarjolla samaa, mutta vain hetkittäin, enkä mä voi koskaan olla varma mikä on toisen agenda, joten peräännyn.
Kuinkakohan monet kerrat oon karannu omaan kämppääni jonkin tekosyyn varjolla, koska en halua sen kummempaa fyysistä kontaktia.
Jostain kumman syystä mä oon Ruotsissa suosittu ja tavoteltu, mikä on mulle erittäin outoa elettyäni koko elämäni rumana ja outona hylkiönä. Ilmeisesti albiinot on kova sana.
Joo, onhan tää kivaa, mutta en mä halua mitään kenenkään kanssa, jolle oon vaan eksoottinen valloitus.
Hirvittää mitä muut musta täällä luulee, suomivieraina on ollu vaan kaveripoikia ja bilettäessä on aina joku mua kiertämässä ku kissa kuumaa puuroa, joten maine on varmaan aika hurja. Absurdia silti, että juomapelissä ne jotka oli sekstannu ruotsissa ollessaan, joutu juomaan. Ja mä olin ainoa joka ei lasiaan kallistanu. Kukaan ei uskonu.
Noh, taidan olla yks koko vaihtarilössin ehkä maksimissaan kymmenestä virallista sinkusta. Kaikki on ”varattu”, mutta eipä se niitä estä panemasta kaikkea mikä liikkuu.
Yhden herrankeikan kanssa tanssin muutamat sambat ja sehän siitä oletti et nyt heruu. Noh, pettymys kävi ja seuraavana päivänä kuulinkin että kyseinen gigolo on kihloissa. Sillä tavalla.
Alan vetää johtopäätöksiä, että sinkut osaa käyttäytyä ja varatut on sikoja.
Olin viime vkolopun Oslossa unkarilaisseurassa. Kahden tulikiveä säkenöivän persoonan yhteinen matka huoletti jo etukäteen ja ensimmäisenä iltana helvetti pääsi irti ja riita valloilleen. Herra ”olen aina oikeassa” väitti luonnettani aggressiivisen feministilehmän kaltaiseksi ja supliikkina puhemiehenä tallasi mut kokonaan alleen. Noh, eipä tullut yllätyksenä. Matka ei ollut ensimmäinen yhteinen ja aikaisempikin oli yhtä tulikipinää. Noh, elämä/matka jatkuu ja aselepo aina jossain vaiheessa solmittava.
Tää niin interkulturaalinen ympäristö, joka samalla tekee valkonaamasta tavoitellun, ei kuitenkaan pysty hyväksymään vahvoja naispersoonia, saatika mielipiteitä. Noh, en kyennyt loukkauksiin vastaamaan, mutta länsimaalaisen naisen viekkaudella kosto elää… 😀
Toisen suomalaisen tytön kanssa olemme luultavasti järkyttäneet etelä- ja itäeurooppalaisia miesten mieliä.
Itseä lähinnä tällä hetkellä vituttaa, että taas loppui bilekutsut yhteen porukkaan kun piti konkreettiset rukkaset antaa.
Onneksi myös parhaat ystävät täällä ovat miehiä, ja bileseura on taattu 🙂
Biletys ulkomailla kannattaa, parisuhteiden paikka on suomessa, tai ainakin länsimaiden välillä.
Norjassa oli söpöjä poikia, sinne! 😀