Missä viipyy draama?? sen takia tänne palasin, niin johan nyt on perhana…
Mä nautin kortinpeluusta poikien kans ja tuntuu et oon taas kotona, kun mua on kaivattu ja porukassa on hyvä kokkikin joka pitää muiden ravinnonsaannista huolta 🙂
Mutta se epäjärkevä tunteilu ja riitely, joka piti mua elossa, sitä kaipaan… Kaipaan sitä mikä ei noudata mitään rationaalista kuviota, se vaan on, sellasenaan.
Muut täällä vaatii mua vaatimaan jotain. Mä en halua vaatia mitään, viis viikkoa ja palaan kotiin enkä halua kenenkään vaativan multa mitään, joten mikä pointti? Tässä ja nyt, pienikin tunne. Ja siinä kaikki, helvettiin vaatimukset 🙂
Elän yläastetta, se kun jäi aikoinaan kokematta.