Johan oli taas reissu. =)
Keskiviikkona lento Milano Malpensaan, sieltä auto alle ja illaksi Alpeille Aostan laaksoon Cerviniaan. 🙂
Tarkoitus oli päästä lautailemaan Sveitsinkin puolelle, mutta aina ei luonto pelitä siten, kuin toivoisi. Torstaina oli kova tuuli, 75km/h, jonka johdosta hissit olivat pois päältä. Ja sama ennuste oli lauantaillekin, joten otettiin taas auto alle ja hylättiin kauniit alppimaisemat.
Ajeltiin Torinoon, pysähdeltiin matkalla vähän siellä täällä, missä nyt mukavalle näytti. Mm. jokin vuoristopuro käytiin tsekkaamassa, samoin joku alppimuseo (joka oli vain noin 1500m korkeudessa, ja tuuli meinasi viedä meidätkin, eikä siellä mennyt ulkona sijaitsevan hissin ovet kiinni, kun tuuli otti niin kovasti vastaan, eli voi vain kuvitella millaista olisi ollut olla jossain +3000m:ssä!)
Torinosta jatkettiin jo illalla kohti Milanoa, edelleen pysähdellen siellä täällä. Yö vietettiin hotellissa jossain matkan varrella.
Milano oli ihan näkemisen arvoinen, mutta käymistämme paikoista ehdottomasti tylsin. Mutta ei huono sekään.
Siellä kului päivä. Melkoista oli ajella siellä ruuhkassa. En ihmettele miksi Italiassa noin joka kolmannessa autossa näytti olevan lommoja. 😀
Parkkeeraaminen vasta omituista oli, mihin vain pysähdyttiin hätävilkut päällä. Ja autoja oli parkissa myös keskiviivan päällä. Ihan ilman hätävilkkujakin.
Lauantaina sitten ajeltiin takaisin kentälle jo myöhään illalla, ja yövyttiin sitten siellä.
Melkein meni putkeen, kunnes joku +50v italialainen rouvashenkilö päätti, että hänellä on paikka mun jalkojen päällä. Siihen se piru parkkeerasi. Isui mun nilkkojen päälle (onneksi oli niin paljon pehmustetta takapuolessa, ettei se sattunut). Rapisteli pussejaan ja kassejaan. Lopulta hermostuin ja pyysin häntä lähtemään. Jopa siivooja koitti saada sen noita-akan pois. No, ei se minnekään mennyt, huusi vain italiaksi jotain sekavaa ja valitti. Luovutin jossain vaiheessa ja siirryin sen verran enemmän kundikaverin päälle, että tädille jäi istumapaikka. No, ei riittänyt sekään. Kohta tuo alkoi kasata laukkujaan mun päälle. Olin juuri nukahtanut, joten hermostuin ”hieman”. Potkaisin sen minkä lähti, ja tädin laukku singahti lattialle. Tätipä hermostui, ja alkoi takoa nyrkeillään mun jalkoja. Sitten se ryski sillä laukullaan mun jalkoja. Potkaisin laukun pari kertaa pois, ja aina se perkele vaan rynkytti sillä lisää. Lopulta täti luovutti, ja asetti laukkunsa viereensä siten, ettei se enää ollut mun päällä.
Lento meni sitten nukkuessa puolityhjässä koneessa. Eilen oli kyllä melkoinen väsy muutenkin. Nyt taas tylsästi töissä.
Kundikaverille koitan piirtää tatuointia. Nyt sekin taas luonnistuu, kun alkaa olla jonkimoinen angsti päällä. Eli ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. 🙂 Tässäkään asiassa. 🙂