Kauhun 2 päivää

Kammottavaa. Olen elänyt kaksi päivää pimeydessä, tietämättömyydessä, vaeltanut pimeän rajamailla, valvonut yöni pyörien ja miettien, hikoillut, panikoinut, vapissut, turhautunut, jäänyt varmasti paljosta paitsi ja rassanut erinäisiä teknisiä laitteita joka kerta parasta toivoen.

Mitä tästä opimme? No, kun nettilasku tipahtaa postikuukusta, joko a) maksa se heti, oitis, samantien tai b) jätä se näkyvälle paikalle ja maksa se eräpäivään mennessä. Älä tee kuten minä tein: tunge nettilasku mappi ööhön. Unohda se sinne. Saa maksumuistutus. Laita sekin mappi ööhön. Unohda muistustuskin autuaasti mappiin. Tule eräänä päivänä töistä kotiin ja huomaa, että modeemin valot vilkkuvat, kuin hullulla silmät päässä ja nettiin ei pääse. Panikoidu. Tajua, että olet unohtanut maksaa laskun. Maksa lasku hätäpäissäsi ja odota kaksi tuskantäyteistä vuorokautta, että netti taas aukeaa. En suosittele.

No mutta. Nyt tää taas toimii. Yibii! Otetaan sille! Eiku eiii...

Itseasiassa olen valvonut kaksi yötä raivosta kihisten ja aivan muusta syystä, kuin netin puuttumisesta. Minulla on asunnossani alkovi, jossa luonnollisestikin nukun. Alkovin päätyseinä on kovin ohut, jostakin syystä huomattavasti ohuempi, kuin muut asuntoni seinät. Näin ollen kuulen naapureiden äänet varsin korostuneesti. Naapurissani asuu kaksi kehitysvammaista, ylivilkasta oravaa. Ainakin äänestä päätellen. Jumalauta. Miten voi ihmisistä lähteä niin häiriintynyttä ääntä?? Miksi sellaista ääntä pitää muodostaa aina keskellä yötä?? Olisin mennyt viime yönä pienelle visiitille heidän matalaan majaansa, mutta paha aavistus siitä, että ne ovat ihan varmasti vetäneet jotain, esti minua. Vaikka meininki seinän takana kuullostaa varsin onnelliselta, epäilen, ettei minua sanan säilineni otettaisi ehkä yhtä hilpeänä vastaan... En halua kiljuvan ja kikattavan nuoren miehen viuhuttamaa puukkoa keuhkooni.

Luulen, että soitan hunajaisen puhelun miespuoliselle isännöitsijällemme ihan kohta. Varmasti Pete ottaa sen puukon keuhkoonsa huomattavasti mieluummin.