Tiukka pipo ja loistava järjen valo

Näin Tallinnan viikonloppuna. Siis ikkunasta. Kyllä, meidän hytissä oli ikkuna ja pystyin katsomaan siitä monta kertaa ulos ilman, että voin pahoin. Tosin laiva oli kylläkin pysähdyksissä suurimman osan risteilyä. Mutta silti. Paluumatkan olin ilman pahoinvointilääkettä, eikä tehnyt edes tiukkaa! Totesin siis, etten ole ihan menetetty tapaus matkapahoinvointini suhteen.

Ikävä kyllä totesin kuitenkin, että taidan olla aika menetetty tapaus risteilyjen suhteen. Minen vaan ole risteilijätyyppiä. Eikä kaikkein vähiten sen takia, että laivalle tuntuu tuppautuvan Suomen mulkuimmat öykkärit, jotka saa kuolaamis- ja mölyämisreaktion joka kerta naisen nähdessään. On uskomatonta, miten aikuiset miehet kommentoivat ohi käveleviä naisia täysin avoimesti turhia kuiskailematta. Teki mieli sanoa useampaan kertaan, että ettettekö oo ennen lehmää nähneet. Tai ehkä minä vain olen tämän asian suhteen suppeakatseinen ja tiukka(pipoinen)...

Luovutin siis illalla aika aikaisessa vaiheessa. Tai siis jaksoin kyllä puoli kolmeen saakka, mutta verraten siihen, että viimeinen kaveri palasi hyttiin nukkumaan ysiltä aamulla, olin hyvin aikainen luovuttaja. Istuttiin suurin osa illasta laivan yökerhossa. Jaksan syvästi ihmetellä, miten suomalaiset jaksa veivata esim ikivanhaa Jean S:ää vuodesta toiseen. Ainakin minä olen jorannut ja hoilannut mombasat ja äidin pikkupojat, jotka menee sinne ulkomaille noin miljoona kertaa jo joskus parikymppisenä ja vielä niitä vaan soitetaan. Tosin risteilijöiden keski-ikä oli korkeahko, mutta eipä tuo laiva ollut ainut paikka, missä niitä vielä jaksetaan veivata. Mulla nousee vaan lähinnä karvat pystyyn noista renkutuksista ja nytkin istuin yökerhossa yhdeksänmetrinen kyrpä otassa katselemassa, kun juntit riekkuu niiiiin pahasti puhki kuluneiden hittien tahtiin. Kas, taidan olla aika tiukkis tämänkin asian suhteen. Tai sitten vireeni johtui vain siitä, että olin käytännössä katsoen selvin päin.

Aamulla (siis iltapäivällä) mentiin saunaan ja uimaan. Saatiin omia oikeastaan koko saunaosasto keskenämme. Se oli ihanaa. Sekin oli ihanaa, että pääsin eilen ottamaan risteilyillan takaisin lähtemällä vielä tyttöjen kanssa keskustaan juhlimaan ja juomaan drinksuja ja jatkoille, joilta palattiin vasta tänä aamuna. Tosin jatkot sujuivat hieman normaalista poikkeavalla tavalla, koska ensimmäisiltä jatkoilta lähdettiin poliisin painostamina. Seuraavilla jatkoilla join tequilaa ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun olin 17-vuotias...

Mutta. Jostain syystä minulla ei ole krapulaa. Ei lainkaan. Tämän johdosta en saanut sitten morkkistakaan. Todellakin; tutkimattomat ovat alkoholin tiet ihmisruumissa. Hii!!

No okei. Saatan olla ehkä hieman jumissa, vaikkei varsinaista darraa olekaan. Kävin ystävän kanssa ravintolassa syömässä. Valitsin listalta kanaa ruuakseni. Sain annokseni ja ryhdyin syömään sitä. Hetken päästä ystäväni kysyy, että mites kun tossa annoksessa on pekonia ja etkös siä ollu just päättäny olla syömättä punaista lihaa. Jäi kihvelit puolitiehen ja rupesin tonkimaan annostani. Olin kuolannut listalta metsästäjänleipää, mutta koska siinä on porsaanleikettä ja olen oikeasti päättänyt olla syömättä sellaista, jätin sen ottamatta ja valitsin kiltisti kanaa. Olin sitte valinnu pekonilla täytetyn kanaleikkeen. Maija ja Maijan vakaumukset. Ja aivot...