– Kaksikymmentäseitsemän euroa viisikymmentäkolme senttiä.
– Pistä Visalle, kiitos.
– AI VISALLE?
– Niin, visalle. Se on tietysti hankalaa, kun sanat ”pankki” ja visa ovat niin lähellä toisiaan… eiku, eihän ne olekaan.
– Kuusikymmentäkaksi euroa. Pankki vai visa?
– Visa, kiitos.
– VISA?
– Kyllä, ei tarvitse huutaa, kiitos.
– Kolmekymmentäneljä euroa kuusikymmentäkahdeksan senttiä.
– Tässä pankkikorttini, ole hyvä. Maksan visalla, eli sillä luottopuolella, eli EN sillä pankkipuolella. Äläkä jumalauta toista sanojani tai tungen nämä kaikki ruokaostokseni sinun sellaiseen paikkaan, mihin ei aurinko paista.
– Siis vis…AAAARGHHH!?! APUAAAAAAaaaaa—