Kaveripariskunta menee naimisiin. Lupasin laulaa heidän häissään. Bileissä ei ole bändiä, joten kirkossa hoilaamisen lisäksi lupasin vielä soittaa ja laulaa häävalssinkin.
Mietin häävalssia. Kahden aivosoluni törmäiltyä toisiinsa hetken aikaa havahduin: En osaa montaakaan häävalssia. Ensimmäiseksi tuli mieleen Akselin ja Elinan häävalssi. Sitten… öö tuota tuota. En hyvällä tahdollakaan muistanut hetkeen mitään muuta häissä kuulemaani laulettua häävalssia. Okei, lopulta muistin myös Metsäkukkia, Kulkurin valssin, Saarenmaan valssin. Mutta takaisin tunnetuimpaan häävalssiimme:
Ei Akselissa ja Elinassa mitään vikaa ole. Paitsi sanat.
En välttämättä haluaisi häissä muistuttaa juhlakansaa seuraavilla säkeillä:
*
Kauan katsoin
sinua syvälle silmiin
Kauan katsoin
katsoin ja ajattelin
Kenties kerran
vihille käydä saamme
kenties kerran olet rinnallain
Kauan katsoin
sinua syvälle silmiin
Kauan katsoin
katsoin ja ajattelin
Puutteen, murheen
yhteisen riemun jaamme
Kunnes pois häivymme unholaan
*
Miksi vitussa kaunis laulu pitää pilata tuollaisella paatoksella?
Vittu ku vituttaa. On niin suomalainen ja kristillinen tyyli taas että kyllä kyrsii: Joo, nyt teillä on häät, mutta muistakaa, että elämä on loppujen lopuksi ihan perseestä, lähinnä puutetta & murhetta, ehkä hitunen yhteistä riemua ja sitten kuolette pois. Sillä lailla.
Taidan sittenkin ehdottaa vielä kappaleen vaihtoa. Tajusin nimittäin tätä blogia kirjoittaessani, että onhan siellä vielä ainakin yksi perinteinen, vaan ei kuolemaan loppuva, häävalssikin: Suvivalssi.
Jee jee!