Mielestäni on perin erikoista, että me ihmiset emme juurikaan osaa viestiä ja kommunikoida keskenämme. Jengi puhuu viittä eri kieltä ja ymmärtää kuutta, mutta yhdelläkään ei saada itseämme ymmärretyksi toisen ihmisen kanssa. Voiko se tosiaan olla niin vaikeata?
Yksi tärkeimmistä viestimiskeinoistamme on, yllättävää kyllä, se, että me ei sanota mitään: Ei kysytä, ei vastata, ei soiteta, ei vastata, ollaan vaan hiljaa. Sitten kun samaa keinoa käytetään meihin, me mietimme päämme puhki, että mitähän tuo hiljaisuus tällä kertaa tarkoittaa, mutta eieiei, missään nimessä ei kysytä toiselta, että mitä hän tarkoittaa sillä, ettei vastaa.
Suuri osa kavereistani, etenkin tytöistä, ei vastaa puhelimeen, jos soittaja ei ole mieleinen. Okei, joskus näin voi ja on ihan okei tehdä, mutta jos samaa juttua jatkuu pidempään, eikö olisi helpompi kerran vastata ja kertoa soittajalle, että et viittis soittaa kun mä en tykkää susta eikä mulla oo sulle mitään asiaa. Mun mielestä olis. Olen kysynyt tätä, ja vastaus on ollut ”emmä halua loukata sitä”… Mitäs se vastaamatta jättäminen on?
Italiassa ja Ranskassa käsittääkseni ainakin puhelinkulttuuri on erilainen: Mies tapaa kauniin tytön, ja jos hän saa tytön puhelinnumeron, mies alkaa sitten pommittaa häntä puhelinsoitoilla. Oletusarvo onkin, että ekoilla kerroilla tyttö ei varmasti vastaa puhelimeen…Siispä mies soittaa kymmenen kertaa ja jättää vastaajan täyteen jumaloivia viestejä, ja pistää varmuuden vuoksi vielä kolme rakkausrunoa tekstarina perään. Jos tyttö on kiinnostunut, hän saattaa vastata neljänteen tai viidenteen vastaajaan jätettyyn viestiin jotain kahden tai kolmen päivän päästä.
Jos Suomessa noudattaisi samaa käyttäytymiskaavaa, tulisi todennäköisesti poliisilta lähestymiskielto ennenkuin ehtisi edes jättää tytölle sitä viidettä viestiä…