Kateus ja turha vaatimattomuus, molemmat peräsyntejä. Eli perseestä. Perä-Rööperistä.
Vanha sananlasku sanoo kateuden sanotaan vievän kalatkin katiskasta. Ja näinhän se on. Ihan vähän karrikoiden: Omaan päähäni ei mahdu se, että joku voi olla kanssaihmisille kateellinen yleensäkään mistään asiasta.
Kateellinen ihminen onnistuu ajattelemaan niin, että jos jollain lähimmäisellä on jotain, mitä kateellisella ei ole, se on pois häneltä. Tämän omituisen ajatuksenjuoksun ansiosta hän kadehtii toisia ja tuntee, että oma elämä on huonoa ja epäreilua. Kateus ruokkii itseään. Ja se, että oma elämä tuntuu pahalta, on niiden lähimmäisten vika, joilla on jotain mitä hänellä ei ole.
Kadehtimisen sijaan kannattaisi olla onnellinen lähimmäistensä puolesta ja ajatella, mitä kaikkea omassakin elämässä on hyvin. Ja jos yhä tuntee jonkun oikeasti tärkeän asian puuttuvan omasta elämästään, kannattaisi miettiä, miten sen saisi hankittua itselleen / omaan elämäänsä. Onnella ei ole näissä asioissa läheskään niin suuri merkitys, kuin kateelliset ihmiset antavat ymmärtää. Asia on vain niin, että oikean elämänkatsomuksen sekä itselle sopivan elämänpriorisoinnin ansiosta toiset ovat onnellisempia kuin toiset. Tämä on todistettu useilla globaaleilla onnellisuus-tutkimuksilla, tulokset kertovat mm. sen, että taloudellinen varallisuus ei todellakaan ole tae onnellisesta elämästä.
Turha vaatimattomuus on mielestäni myös huono juttu. Luin juuri Hesarin kuukausiliitteestä jutun Kalle Päätalon tyttäristä. Toinen tyttäristä kertoi olevansa sellainen perusvaatimaton ihminen, ei brassaile materialla. Hän kertoi, että jos he hankkivat uuden auton, hän ei hiiskahdakaan asiasta kenellekään. Sitten jos joku sanoo, että ”hei, teillähän on uusi auto”, niin hän vastaa, että ”ai, mutta sehän on jo vanha juttu”.
Okei, pröystäily on myös minun mielestäni nou-nou, mutta yleensähän pröystäilijät ovat myös itsekkäitä ihmisiä, he haluavat jonkun kadehtivan heitä. He näyttävät, että minulla on tällainen ja sinulla ei. Perusfiksu ihminen voi huoletta ostaa uuden auton ja mennä näyttämään kavereille, että hei mulla on uusi auto (tms), mennään porukalla testaamaan miten se kulkee…Tässä on vissi ero.
Jos joku kehuu sinua / uutta vaatekappalettasi / vaimoasi, älä helvetissä lässäytä kohteliaisuutta sanomalla ”no emmä, mähän oon vaan tällainen harrastelija, tai ”ai tää, tää on jo vanha”, tai varsinkaan ”niin no, kun emmä parempaakaan saanu”. Jos joku kehuu sinua, kiitä ja ole iloinen. Ellet ole kuolinvuoteellasi ja milardiomaisuuden päällä, kehun antaja on harvemmin sinulle kateellinen. Pois turha vaatimattomuus ja kehuja kehiin!
Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.