Olenko paha, jos haluan tappaa tai karkoittaa kaikki Helsingin keskustassa ja toreilla pyörivät lokit? Ihmisen vika, tiedetään, ei pidä syöttää lokkeja. Ei pidäkään, mutta ei minua haittaisi, vaikka lokkien lahtauksessa menisi vahingossa muutama linnunsyöttäjä- idiootti mukana.
Helsingin kruununjalokiven eli kauniin Esplanadin puiston suunnittelussa on muutama puute. Puiston lyhtypylväistä puuttuu lokkien laskeutumisen estävät kumiset tikut. Toinen, täysin ajattelematon teko oli ottaa kävelytielle kaksikymmentäyksi pronssista lokinlaskeutumistelinettä lisää kesän ajaksi (Manolo Valdésin ”Las Meninas”). Upeita patsaita, pidän niistä. Mutta kun niistäkin puuttuu lintujen laskeutumisen estävät tikut, niin nyt lokit eivät tyydy kurkkimaan kävelytien reunan lyhtypylväistä, vaan ne päivystävät siinä keskellä, ottavat välillä syöksyjä ihmisten päiden korkeudella ja odottavat sopivaa hetkeä paskoa jonkun kovaonnisen niskaan. Viime kesänä todistin pari tapausta, joissa julmetun kokoinen harmaalokki vei pahaa-aavistamattoman ihmisen kädestä jäätelön. Sellaiset tilanteet alkavat olla jo hieman pelottavia. Mielestäni linnut pitäisi karkoittaa, tavalla tai toisella. Mielummin sillä toisella.