Säveltapailu ja ihmistapailu muistuttavat paljon toisiaan: Kirjanoppineet vetävät suoraan nuoteista, luonnonlapset korvakuulolta. Kumpi on parempi tyyli, riippuu ihmisestä. Teoriataiturin ei yleensä kannata keikkailla korvakuulokaverin kanssa.
Luonnonlapsen suhtautuminen uuteen ihastukseen on välitöntä ja impulsiivista: Asiat tapahtuvat tässä ja nyt, eilistä ei muista eikä huomista kannata murehtia. Tilanteeseen tartutaan välittömästi tunteen vallassa, asiat rullaavat omalla painollaan usein henkiseen ja fyysiseen täyttymykseen asti. Seuraavana päivänä taulu on taas tyhjä, uutta keikkaa ei ole sovittu, eikä seuraavaa bändin vierailevaa artistia ole kirkossa kuulutettu. Jos yhteinen fiilis on kuitenkin hyvä, seuraava yhteisesiintyminen saattaa olla jo samana iltana, ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana… Luonnonlasten lauluduo saattaa porskuttaa menestyksekkäästi pitkänkin rundin ilman sopimuksia tai suunnitelmia, taiteellinen yhteneväisyys ja samankaltainen näkemys hyvästä keikasta riittävät. Takarivin rockpoliisit eivät pidä siitä, että tämä bändi sovittaa kappaleita omintakeisesti ja musiikin sääntöjen vastaisesti, koska kaikki ei mene by the book. Suuri yleisö kuitenkin nauttii täysin siemauksin tällaisesta parivaljakosta, jonka energia ja musiikkiin heittäytyminen nostaa tavallisen tallaajankin uusiin sfääreihin. Jos menestys jatkuu, jossain vaiheessa bändin kesken voidaan tehdä jotain teknisiä sopimuksiakin, muttei niillä ole kovin suurta merkitystä: Fiilis ratkaisee. Bändin hallinto on monisyistä, kappaleesta riippuen vahvemman vision omaava vokalisti johtaa ja muut tottelevat. Jos laulajapariskunnan tunnelma muuttuu huonoksi, luovuus katoaa tai toinen löytää voimakkaamman inspiraation muualta, bändi hajoaa.
Nuotinlukijat tekevät asiat kaavamaisemmin. Aluksi kuunnellaan alkusoittoa, sitten lauletaan soolot, kuunnellaan välisoitto ja lopuksi punnitaan, onko toisessa tarpeeksi aineksia duettoon. Ennen duettoa tarkistetaan molempien keikkakalenterit, huolletaan instrumentit, varataan keikkapaikat, harjoitellaan vielä omia osuuksia, painetaan julisteet ja esitteet ja mahdollisesti vasta sitten vedetään duettoa koko loppuelämän ajan… Tai ainakin bändin hajoamiseen saakka. Esitykset ovat hyvin suunniteltuja, teknisesti taitavia ja virheettömiä. Ilkeämieliset kriitikot peräänkuuluttavat lehdissä tunteen paloa, mutta kaikkeahan ei voi saada. Bändin hajoamiseen johtavia tekijöitä ovat sopimusrikkeet, managerointiongelmat (=kuka on pomo?), esitettävän materiaalin yksitoikkoisuus ja muut tekniset, ei niinkään taiteelliset asiat.
Edellisiin analyyseihin peilaten ja yleistäen, kahden vokalistin bändin tulevaisuus näyttää parhaalta, jos molemmat ymmärtävät vähän nuotteja, mutta lopulta elävät musiikkinsa antaumuksella, korvakuulolta.